Vuokrattiin auto vain yhdeksi päiväksi. Alunperin piti olla ainakin pari päivää auto alla, mutta haluttiin sitten kuitenkin vähän hitaammalla tahdilla lomailla. Isommalle lapselle piti antaa aikaa nauttia elämästä ilman jatkuvaa aikatauluttamista. Että voidaan kävellessämme vain pysähtyä kahlaamaan mereen tai heittelemään pikkukiviä (se oli tosiaan hänen mielestään ihan parasta koko reissulla).
Suunniteltiin siis rento yhden päivän autoilureitti: Hvarin kaupunki - Jelsa - Zavala - Stari Grad - Hvarin kaupunki. Tämän kerkeäisi kiertämään ja kohteissa viivähtämään vaikka ylimääräisiä pissapysähdyksiä tai jaloitteluja olisikin.
Saatiin aamulla auto, todettiin että pyydetyt turvaistuimet ovat lähinnä vitsi: Tapin (noin 8kg) turvaistuin oli tarkoitettu isommalle lapselle eikä kolmevuotiaallekaan ollut kunnon korokeistuinta. No, niillä päätettiin matkaan kuitenkin lähteä kun autovuokraamolla ei ollut parempaakaan tarjota. Tappi kuitenkin oli aivan innoissaan automatkustamisesta, saipahan olla kerrankin nenä menosuuntaan.
Keksittiin lähteä heti vuoristotielle, mikä on kiemurainen ja teistä huonokuntoisin. Kerettiin ajaa noin 5 minuuttia, kun takapenkkiläiseltä tuli yrjövaroitus. (Tiedettiin kyllä, että matkapahoinvointia on, mutta ei ihan näin nopeaan toimintaan oltu varauduttu. Eikä tultu ajatelleeksi, että lähdettiin suoraan aamupalapöydästä. Virhe.) Saatiin pysäytettyä auto ja ryntäsin takapenkille, mutten saanut turvavöitä tarpeeksi nopeasti irti. Onneksi sain napattua suurimman osan oksusta suureen saronkiini, mikä sattui olemaan takapenkillä.
Tytön putsaus (wetwipes nevö foget!), likaiset matskut takakonttiin ja matka jatkui taas - noin viiden minuutin pätkissä. Tytär alkoi tunnistamaan pahan olon ja sovimme yhteisen merkin: heti, kun hän haluaisi happihyppelylle, pysäyttäisimme auton. Jostain syystä pahan olon myöntäminen harmitti, mutta happihyppelyn pyytäminen oli helpompaa.
Yhdet purjot tuli vielä matkan varrella hienosti tielle ja sittemmin heikotus meni jaloittelulla ohi. Vaan kyllä meitä kaikkia helpotti, kun tie parani ja suoreni sekä ensimmäinen kaupunki, Jelsa, lähestyi. Hienosti selvittiin. Hyvä, Tytär!
 |
Keksittiin lähteä heti vuoristotielle, mikä on kiemurainen ja teistä huonokuntoisin. Kerettiin ajaa noin 5 minuuttia, kun takapenkkiläiseltä tuli yrjövaroitus. (Tiedettiin kyllä, että matkapahoinvointia on, mutta ei ihan näin nopeaan toimintaan oltu varauduttu. Eikä tultu ajatelleeksi, että lähdettiin suoraan aamupalapöydästä. Virhe.) Saatiin pysäytettyä auto ja ryntäsin takapenkille, mutten saanut turvavöitä tarpeeksi nopeasti irti. Onneksi sain napattua suurimman osan oksusta suureen saronkiini, mikä sattui olemaan takapenkillä.
 |
| Happihyppelyllä. |
Yhdet purjot tuli vielä matkan varrella hienosti tielle ja sittemmin heikotus meni jaloittelulla ohi. Vaan kyllä meitä kaikkia helpotti, kun tie parani ja suoreni sekä ensimmäinen kaupunki, Jelsa, lähestyi. Hienosti selvittiin. Hyvä, Tytär!
 |
| Happihyppelyllä taas. |
Kuten kuvistakin näkee, ihmisiä ei juurikaan ollut liikkeellä. Käytiin kahvilla ja kevyellä lounaalla rannassa, jonka jälkeen kierreltiin autiossa pikkukaupungissa. Päivästä oli tulossa taas kuuma. Löydettiin hyväkuntoinen leikkipuisto, jossa isompi sai vähän kuluttaa ylimääräistä energiaa. Paikallisesta pojasta löytyi hetkeksi leikkikaverikin.
Tässäpä ihan hauska kuriositeetti Hvarin autoreiteistä: Pitvessä, matkan varrella Jelsasta Zavalaan, on pitkä tunneli. tunneli on ahdas, vain yksikaistainen ja jopa 1,4 kilometriä pitkä. Liikennevalot kertovat, kumpaan suuntaan ajavat saavat tunnelia käyttää. Tappi oli äkillisestä pimeydestä hädissään, mutta onneksi Tytär lohdutteli pienempää.
 |
Zavala
Zavalaan pääseminen oli hieman haasteellista, ei oltu ihan varmoja mitä pientä tietä pitkin pitää mennä, että pääsemme rantaan. Valitsimme sitten summamutikassa "mennään nyt vaikka tuosta", jouduimme kapealle serpentiinitielle keskelle pikkukylää mutta osuimmepa kerralla oikeaan paikkaan. Ei kyllä heti sitä arvattu, sillä ketään ei näkynyt ensin missään. Paikkoihin lähemmin tutustuessa oltiin kuitenkin siellä, missä pitikin.
Zavalassa meitä odotti pikkukivinen lähes autioranta. Vesi oli raikasta, mutta ei niin kylmää kuin pelättiin. Rannan muoto oli vähän hankala, sillä rantaviivalle oli kasautunut paljon pikkukiviä ja vesi alkoi heti melko syvänä lapsia ajatellen. Mutta hyvin selvittiin, pärskittiin Tapin nukkuessa koko loppuporukka vedessä.
 |
| Vaunut ovat varjossa, huivi on erittäin ohut ja kuomun kangas aukaistu takaa, jotta ilma kiertää vaunuissa. |
Yksi ravintola oli auki, rannasta vähän ylempänä. Rannan tyhjästä baarista sai tähän aikaan vain vettä, limsaa ja olutta, vasta kesäsesongille oli tulossa enemmän palveluja. Meitä ei tämä ihmiskato haitannut, vaan nautimme omasta rauhasta! Zavalan ainokaisesta ravintolasta saimme maukkaat pizzatkin, joilla jaksoimme hyvin kotimatkan. Parhain fiilis jäi meille Zavalasta.
Kotimatkalla piti käydä vielä Stari Gradissa kierros, mutta tällä kertaa isompi lapsista uuvahti takapenkille, joten ihailtiin Stari Gradia vain autosta käsin. Oltiin me aikuisetkin kyllä väsyneitä, vaikka hyvä reissu olikin. Ehkä auto (oikeine turvaistuimineen...) olisi kannattanut varata jo paljon aiemmin kuin saman päivän aamuna.
Auto olisi voinut olla myös useamman päivän, jolloin päiväretket olisi ollut helppo pitää vähän rennompina ja lyhyempinä. Itse asiassa auto olisi voinut hyvin olla vaikka koko lomaviikon, siitä olisi ollut iloa muissakin kohteissa. Me oltiin kyllä hyvin tyytyväisiä näinkin, mutta näköjään pitää aina jälkiviisastella.
Joka tapauksessa autoilu Hvar-saarella oli pääosin helppoa ja mukavaa, maisemat oli hienoja vaikkei montaa kylää tullut jalkaisin koluttuakaan.
Muut Kroatian tarinat:
Mikä on sinun kokemuksesi autoilusta ja suosikkipaikkasi Hvar-saarella?  |
Stari Grad - vain tämä nähtiin.
|
