Tukholman Junibacken on klassikko, joka on monille lapsiperheille tuttu - onhan se toiminut jo yli 20 vuotta. Mutta jos ei ole, niin lue tämä juttu tarkkaan! Junibacken on sellainen lastenmuseo, jollaista ei ole toista. Astrid Lindgren on talon suurena innoittajana, mutta lastenmuseo kumpuaa inspiraatiota useista lastenkirjojen klassikoista.
Me kävimme siellä ensimmäisen kerran yhden lapsen perheenä vuonna 2014, kun Tytär oli vasta 1,5-vuotias. Sen jälkeen perheemme kasvoi toisella ipanalla ja odottelimme, että pienempikin pääsisi parhaimpaan "Junibacken-ikään". Nyt se sitten koitti ja meillä oli matkassa 2- ja 5-vuotiaat muksut.
Usein Tukholmassa käydään päiväseltään - niin mekin. Siljan omalla laivabussilla (6,30e/aikuinen) pääsisi Värtan-satamasta Djurgårdeniin, mutta pihistelijöinä me halusimme mennä edullisemmalla paikallisbussilla (bussi 76).
Vinkki! Paikallisliikenteen kertalippuja saa ostettua ainakin Siljan laivojen infosta.
Bussilla on muuten ihan näppärää, mutta...
...satamasta joutuu kävelemään putkessa todella pitkään, että pääsee maihin. Ja aina putken lopussa huomataan, että rattaiden kanssa olisi pitänyt älytä heti alkumatkasta etsiä esteetön reitti, sillä bussipysäkille joutuu tulemaan pitkät ja jyrkät portaat. Monet perheet kantavat kiroillen rattaitaan ja jälkikasvuaan joten vika ei voi olla vain meissä. Me ei olla nähty terminaalissa kylttiä esteettömästä reitistä - onko sinulla näköhavaintoja siitä?
...paikallisbussi on usein todella täynnä ja kulkee vain noin puolen tunnin välein. Onneksi sentään käytössä on nivelbussi, joka vetää aivan hurjan määrän matkustajia. Ja silti käytävä voi olla täynnä seisovia matkustajia.
Junibackenissa
Bussi 76 jättää Djurgårdenin sillalle, josta on pieni kävelymatka Junibackeniin. Joulukuun alussa puissa oli hauskoja joulukoristeita ja tunnelma oli jouluinen, kauniista auringonpaisteesta ja lumettomuudesta huolimatta. Jonoja ei ollut, vaan pääsimme suoraan sisään. Maksu puistoon on melko hinnakas (lapset n. 15 euroa, yli 15v n. 18 euroa), mutta sillä saa usean tunnin ajalle laatuaikaa.
Edellisen käynnin jälkeen Junibackenissa on tehty muutoksia. Entinen Muuminurkkaus (kuva postauksen lopussa) on poistettu, mikä pikkuisen harmitti suomalaista. Suurin osa klassikoista on kuitenkin saanut onneksi jäädä ja tila on edelleen vaikuttava - myös meistä aikuisista. On kiva löytää Junibackenista omia lapsuuden sankareita ja nähdä, miten oma jälkikasvu viilettää tuttujen satukirjojen kulisseissa.
Muistatko Alfonsin (Mikko Mallikas)? Katto Kassisen? Vaahteramäen Eemelin? Ja monet, monet muut lapsuuden sankarit pääset tapaamaan taas Junibackenissa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan taloihin voi kiivetä, lentokoneella lentää ja monessa paikassa pääsee laskemaan vaikka liukumäkeä. Muutamassa verstaassa tavarat ovat harmillisesti pultattu kiinni, josta lapset tuntuvat ihmettelevän ja harmittelevan. Onneksi muutamassa kojussa on korvapuusteja, hodareita ja muita leikkitavaroita irtonaisina.
Astrid Lindgrenin satujuna
Tämä on ehkä parasta, mitä Junibackenissa on. Satujunaan pääsee vain kerran, antamalla kassalla saatu kuitti satujunan kuljettajalle. Kielivaihtoehtoja on useita, me valitsimme suomen. Ruotsinkielisenä saisi kuulla satuselostuksen itsensä Astrid Lindgrenin kertomana.
Hyppäsimme vanhanaikaiseen junavaunuun, joka kuljetti meidät läpi tuttujen pienoismaailmoiden. Satujunassa ei saa kuvata, joten joudutte nyt vain luottamaan minun kertomaani. En kuitenkaan halua kertoa liikaa, etten pilaisi kokemusta ensikertalaisilta. Juna-ajelu on ajoittain hurja, kun vaunu puskee läpi ovien ja seinien, välillä nousten korkeuksiin saakka.
Satujuna on iso elämys aikuiselle ja lapselle. Hauska, hieman pelottava ja todella, todella surullinen. Ihan niin kuin monet Astrid Lindgrenin sadutkin. Olen käynyt Satujunassa nyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla olen joutunut pyyhkimään silmäkulmiani, kun Satujuna on Veljeni Leijonamieli -tarinassa. Miten minä en lapsena ymmärtänyt, miten järkyttävä se tarina on?
Niin, satujuna on myös pelottava. Jostain syystä molemmat lapseni ovat kestäneet sen hyvin. Mutta varoituksen sanana kuitenkin, että tarinassa ollaan välillä pimeässä ja nähdään jännittäviä otuksia.
Satujuna on parasta Junibackenia.
Peppi Pitkätossun Huvikumpu ja paljon, paljon muuta!
Satujunan jälkeen lapset pääsevät tutustumaan "aitoon" Huvikumpuun eli Peppi Pitkätossun taloon. Siellä löydät vessanpontöstä sammakon, pääset tekemään piparkakkuja lattialla ja hypistelemään Pepin vaatteita. Yläkerrasta pääsee hurjaan tunneliliukumäkeen!
Huvikummun pihalla seisoo Pepin hevonen Pikku Ukko. Sitä saa harjata ja selkään kiivetä ratsastamaan. Tämä on tila, jossa juokseminen on sallittua!
Alakerrasta löytyy isot (uudet? Ainakaan en muista näitä edelliseltä reissulta!) tilat, joista ihan parasta oli Tapin mielestä mopot ja Tyttären mielestä peiliseinä: Siinä lattialle oli tehty seinä ja päälle kalteva peili. Niinpä siinä sai asettaa itsensä lattialle niin, että näytti kuin olisi riippunut kattolampusta! Matkabloggaajankin oli päästävä kattolamppuun heilumaan.
Enempää paljastamatta alakerrastakin löytyy hienoja helmiä: naulakosta lähtevä salakäytävä, täysin punainen huone, satukammari... ihan kaikenlaista! Eikä me varmasti kaikkia hienouksia löydetty tälläkään kerralla.
Junibackenin kahvila-ravintola
Kun nälkä koittaa, on apu lähellä. Itse ravintola on samaa elämystä, kuin koko muukin Junibacken. Paikka on sisustettu sirkus-teemalla ja on värikkyydessään todella onnistunut. Nähtävää on katonrajaa myöten, joten ruokahetki ei ole ainakaan tylsä!
Ennakkoluuloista poiketen ravintola ei ole mitenkään erityisen kallis, herkullinen annos muussia ja lihapullia maksoi vain noin 7 euroa. Se on todella iloinen asia, sillä lapset saattavat hyvin viihtyä Junibackenissa tuntikausia. Kyllähän siinä nälkä tulee.
Ainoa miinus tulee pöytien asettelusta, sillä oli vähän hankala pujotella pitkän pöydän päätyyn. Meidän käynnin aikana asiakkaita oli vähän, joten saatiin kolistella tyhjien penkkien lomassa. Mitenköhän sitten, kun niissä istuu porukkaa? Tähän järjestelyyn on päädytty varmaankin siksi, että saadaan mahdollisimman paljon istumapaikkoja perheille.
Junibacken, olit jälleen kerran ihana!
Mitä muuta päivän aikana ehdimme Tukholmassa?
Junibackenista kolistelimme ratikalla keskustaan. Ihastelimme joulukoristeita, luistelurataa ja lapset löysivät ison lumikasan, johon pääsivät leikkimään kukkulan kuningasta. Tällä kertaa kiersimme NK-tavaratalon jouluikkunan kaukaa, sen edustalla oli edelleen valtava väkijoukko. Joulutoreihin emme törmänneet. Alunperin aioimme käydä joulumarkkinoilla Skansenilla, mutta haluttiinkin piipahtaa kulttuuritalossa ja keskustassa.
Kävelimme Sergels Torgille ja yritimme jo toisen kerran Kulturhusetin Rum för Barn -leikkitilaan... turhaan. Iltapäivä oli jo pitkällä ja joulukuinen lauantai selvästikin ruuhka-aikaa. Meitä ennen oli niin monta perhettä jonossa, että päätettiin luovuttaa tälläkin kertaa. Sainkin Lähtöselvitetty-Katjalta vinkin, että paikalle kannattaa saapua heti aamusta. Ja jonottajillekin on pieni leikkialue aulassa, ettei lasten tarvitse seinille hyppiä.
Mutta ei meidän käynti ihan turha ollut. Kulturhusetin viidennestä kerroksesta on ihan komeat näköalat alas torille. Harmi vain, että siellä on taas remontit käynnissä.
Tytär harjoittelee valokuvaamista ja otti minusta hienon potretin Sergels Torgetin jouluasetelman edessä. En raaskinut muokata kuvaa edes horisontin oikaisulla.
Mies otti lapset ja lähtivät takaisin laivalle. Minä sain jäädä hetkeksi vielä yksin kaupungille. Kävin nopeasti kiertämässä vakkarini, eli Lagerhausissa ja Åhlensin tavaratalon lasten osastolla. Åhlensilla oli vaan niin järkyttävä jouluruuhka, että en kyennyt ollenkaan ostoksiin.
Muutenkin keskusta oli täynnä jouluostoksia suorittavia ihmisiä, harvoin on niin tuskaista kulkea kaupungilla. Kauppoihin oli ihan turha tunkea sisään. Niinpä minäkin luovuin shoppailuista ja suuntasin metrolla takaisin Värtaniin.
Päivä Tukholmassa oli mukava, mutta olisi vaihtelun vuoksi kerrankin kiva olla siellä vaikka kokonainen viikonloppu. Vaikka yhden päivän aikana ehtii paljon, on siinä silti sellainen kellon vilkuilemisen maku.
Risteilyn kuulumiset löytyy täältä: Risteilykonkarit saavuttivat uuden tason Silja Symphonylla
Junibacken (viralliset sivut, suomeksi)
Mikä on sinun suosikkikohteesi Tukholmassa?
