Hitti ja huti: Disney Springs ja Orlando Eye

Orlandosta tulee kaikille heti ensimmäisenä mieleen Disney World ja muut teemapuistot. Tässä vinkki, miten eräänlaiseen Disney-maailmaan pääsee ilmaiseksi!

Koska meillä oli niin pieniä mukana (kolme 1-4 vuotiasta), päätettiin jättää Disney World välistä. Se olisi meille ehkä liian suuri pala purtavaksi ja lovi kukkaroon aivan liian syvä. Jaksaisiko 4-vuotias jonottaa tuntia laitteeseen? Olisiko virikekuorma ihan liikaa alle 2-vuotiaille? Mutta teimmekö sittenkin valtavan virheen?

Kun kerta Orlandossa oltiin, niin kyllähän meidän vähän piti päästä Disney huumasta nauttimaan. Ennen Disney-huumaa pyöräytimme porukkamme maailmanpyörässä, korkeuksiin kohoavassa The Official Coca-Cola Orlando Eye'ssa. Siitä lyhyt tarina tämän postauksen lopussa, sillä ensin pureudumme Disney Springsiin.

DISNEY SPRINGS - ilmainen teemakylä

Olin saanut etukäteen vinkkiä tästä ilmaisesta Disney-teemaisesta "kylästä".

Disney Springs (entinen Disney Downtown) kuuluu osana Disney Worldiin, mutta on ilmainen.
Kyse ei ole varsinaisesta teemapuistosta, sillä alue sisältää enimmäkseen kauppoja. Alueelta löytyy mm.

• valtava Disney-kauppa, ikuisen joulun myymälä ja lukuisia muita teemapuoteja
• elämysravintoloita (joihin ei pääse ilman pöytävarausta syömään, olivat ihan täynnä kaikki!)
• esityksiä ja ohjelmanumeroita
• suihkulähde juostavaksi, kuumailmapallo ja paljon pieniä elämyksiä
• karuselli ja paaaaljon, paljon muuta

Me mentiin alueelle iltapäivällä ja saatiin auto helposti ilmaiseen parkkipaikkaan (Lime Garage). Meidän saapuessa alueella oli vielä kohtuullinen ihmismäärä. Aurinko paistoi, paikka vaikutti hauskalta. Kierreltiin heti alkajaisiksi World of Disneyssä, aivan järkyttävän kokoisessa Disney-kaupassa, jossa oli paljon nähtävää katonrajaa myöten.

Alue oli suuri ja joka puolella oli jotain. Jossain lauloi kuoro, toisaalla oli elävä patsas. Jossain oli vettä suihkuttava Disney-hahmo, toisaalla tulta syöksevä tulivuori. Tämähän on jännittävä paikka - mahtavaa, että tultiin!





Ei pelkkää autuutta kuitenkaan

Illan lähetessä väkimäärä vaan lisääntyi ja lisääntyi, samaan tahtiin kuin poikani levottomuus kasvoi. Tappi oli jotenkin ylienergisellä ja oikukkaalla tuulella. Suurin osa pienten lasten vanhemmista tunnistaa tämän ilmiön: ei suostu rattaisiin, lapsi haluaisi vain juoksennella holtittomasti ja huutaa kuin syötävä aina syliin otettaessa.

Kuitenkaan siinä ihmismäärässä ei ole kovin terveellistä antaa juoksennella vapaasti, ettei juokse ihmisten alle. Ettei häviä tai ettei tipahda johonkin mustaan aukkoon. Ettei tulisi mitään traumoja kenellekään.

Ei siitä meidän rennosta illasta Disney Springsissä vaan tullut yhtään mitään. Koko ajan sai olla sydän syrjällään. Mä juoksin hiki hatussa pienen seikkailijan perässä.



Kaikilla alkoi olla nälkä. Pysähdyttiin muutaman kojun kohdalla, joista sai hot dog -tyyppistä pikaruokaa. Muut oli sitten isoja ravintoloita, joihin oli yli tunnin jono - jos paikkoja ylipäänsä oli vapaana enää sille päivälle/viikolle/kuukaudelle.

Viimeinen niitti oli se, kun ruokailuasiaa miettiessämme yhtäkkiä huomattiin, ettei Tytärtä näy missään. Mä aloin heti karjumaan Tyttären nimeä ja skannasin raivolla ympäristöä. Miten helkkarissa me löydettäisiin kieltä puhumaton ipana tästä väkimäärästä!?

No, likka oli kateissa ehkä 7 sekuntia, mutta se tuntui ikuisuudelta. Alahuuli väpättäen Tytär puolustautui: "minä vain katselin noita ankkoja." Tytär näki meidät kyllä koko ajan, mutta me ei häntä.

Kaikki aikuiset oltiin yhtämielisiä. Nyt pois täältä.



Ja silti harmitti. Pystyin helposti kuvittelemaan, miten siistiä olisi odottaa siellä illan pimenemistä, miten vaikuttavia olisivat valoshowt ja ilotulitukset. Vaikka jengiä oli aivan pipona, niin tunnelmakin olisi varmasti ollut hyvä.

Mutta pienten lasten kanssa pitää joskus pystyä tekemään näitäkin ratkaisuja.

Nähtiin Disney Springsistä vain noin puolet. Onneksi ei oltu ostettu niitä sikakalliita lippuja Disney Worldiin, kun ilmaisesta teemakylästäkin jouduttiin lähtemään hippulat vinkuen.

ORLANDO EYE - tämän maailmanpyörän voit jättää välistä

Koska meillä on pakkomielle korkeisiin paikkoihin käytiin ennen Disney Springsiä tietenkin Orlandon yhdessä maamerkissä - Orlando Eye'ssa. Tai siis ihan oikea nimihirvitys on The Official Coca-Cola Orlando Eye. Noin.

Liput sinne oli aika kalliit. Mutta hei, lomallahan tässä! Mennään sinne. Näkee upeasti kaikki teemapuistot ja koko Central Floridan!

Vain kaksi vuotta vanha Orlando Eye kohoaa yli 120 metriin ja lupaa kirkkaana päivänä näkyvyyden Cape Canaveraliin saakka. Ilma oli kirkas, mutta ei me mitään raketteja nähty.

Hieman alkoi epäilyttää, kun saavuttiin paikalle. Koko alue oli lähes autio. Päästiin nettilipuilla kävelemään suoraan sisään. Suorastaan huvitti, kun pitkät jonotuskaistat oli tyhjillään. Vain pieni jonon tynkä lippukassalle. Paikalla oli perinteiset valokuvaajat, jotka eivät edes yrittäneet ottaa kuvia matkamuistoksi. Varmasti tiesivät - ei niitä kukaan halua.

Jostain mielenoikusta otettiin ystävättären kanssa tiskiltä viinit mukaan näköalakoppiin.

Se oli huono idea. 







Pieni lasillinen maksoi 10 dollaria (plus verot) ja kuppi oli vain tiellä. Jos en itse läikyttänyt, niin joku lapsista yritti napata lasin. Poikani huusi lasin nähdessään: minuuu! minuuuu! Tytär huusi: mäkin haluun mehua, anna mä maistan!

Lasia ei voinut laskea, mutta lasi kädessä ei voinut katsoa maisemia - piti paimentaa lasia hamuilevia ipanoita. Valokuvaamisen yrittäminen oli iso vitsi. Tästä alkoholiannoksesta oli nautinto kaukana.

Ja ne maisemat... voi blaah! Kun lasikoppero kohosi taivaalle, meitä koitti melkoinen pettymys. Silmänkantamattomiin valtavia parkkipaikkoja ja jossain kaukaisuudessa huvipuistoja. Siinäpä se. En tiedä, olisiko näkymät olleet paremmat sitten auringonlaskun aikaan. Tuskin. Parkkipaikka on parkkipaikka yölläkin.

Tulipahan käytyä.



Samassa tilassa Orlando Eyen kanssa on Sea Life, Madame Tussauds ja varmaan jotain muutakin. Näihin kaikkiin olisi voinut ostaa yhdistelmälipun. Onneksi meitä ei vahanuket kiinnosta joten ostettiin vain sisäänpääsy maailmanpyörään. Kaikki kohteet vaikuttivat yhtä hiljaisilta.

Alueella on useita ravintoloita ja ruokakauppakin. Lähes samalla parkkeerauksella olisi ollut paljon muutakin nähtävää. Kuten esimerkiksi Ripley's belive it or not. Oltaispa menty ennemmin vaikka sinne.

Hinta aikuiselta: 25 dollaria + verot (huom! netistä ostettuna -10%)

The official Coca-Cola Orlando Eye  // viralliset sivut
Orlando Eye // Wikipedia

Osassa kuvista on käytetty rankasti zoomia, joten näkymät on vielä masentavammat livenä.Vai mitä olet mieltä, maksaisitko parikymmentä euroa näistä maisemista?

Niin, ehkä olisi ollut kivempi vain käyttää nämäkin rahat johonkin toiseen kohteeseen tai vaikka syömiseen.

Lue lisää Lähinnä kauempana -arkistosta: 
Road Trip Miamista Key Westiin
Odotettu resortmajoitus Orlandossa - asunnossamme olikin jo toiset asukkaat!
Floridan Legoland - kun haluat välttyä jonottamiselta!

Oletko käynyt jommassa kummassa paikassa? Olikohan virhe jättää Disney World välistä? Mikä on sun hienoin tai huonoin kokemus Orlandossa?

LUE KOKO POSTAUS »

MSC Divina - kokemuksia toisesta Karibian risteilystä

Olimme huhtikuun alussa toisella Karibian risteilyllämme. Tällä kertaa varustamoksi valikoitui MSC Divina sekä hyvän reitin, että edullisuuden vuoksi.

Ennakkoon ei oltu ihan niin korkeilla odotuksilla, kuin olisi voinut olla. Pohdintoja tulevasta matkasta, risteilyvarauksen tekemisestä ja muutamista huolista ennen reissua löydät aiemmasta kirjoituksestani: Karibian risteilyn suunnittelu ja muutama huoli. Kannattaa lukaista se ensin, niin tiedät, millaisilla fiiliksillä risteilylle lähdettiin.

Ensimmäinen risteilymme (syksy 2014) löytyy täältä: Vinkit Karibian risteilylle ja tietopaketti Carnival Glorysta

Taustalla Miami, risteily on alkanut!

KARIBIAN RISTEILY MSC DIVINALLA 

Tämä 333-metrinen kaunokainen on Tyttäremme kanssa saman ikäinen: molempien rakennusvuosi on 2012. Ja kyllä huomaa, että laiva on vain viitisen vuotta vanha. MSC Divina oli erittäin siisti ja hyväkuntoinen. Ei ollut sisustuksessa ja siisteydessä moitteen sijaa. Tyylikäs ja kaunis! Ei ihme, sillä Sophia Loren on ollut sisustuksen inspiraationa.

Matkustajia MSC Divinalle mahtuu 3 500 ja sen lisäksi vielä henkilöstöä melkein 1 400. Tämä määrä ihmisiä vaatii jo melkoista logistiikkaa niin pyykkäämiseen, kuin ruoka- ja juomapuolellekin!

MSC Divinan reitti: Miami - Bahama, Nassau - meripäivä - Puerto Rico, San Juan - St Maartin, Philipsburg - meripäivä - meripäivä - Miami

Lähtötunnelmissa omalla parvekkeella

Swarowskin kristalleista tehdyt portaat

MIAMIN SATAMA, LÄHTÖSELVITYS JA LAIVAANNOUSU

Teimme muutama viikko aiemmin netissä lähtöselvityksen. Se ei tosin sujunut ihan ongelmitta: taustatiedoissa kotimaana oli Ruotsi, pojan syntymäaika oli väärin, eikä lopulta nettilomakekaan toiminut kunnolla. Risteilykeskuksen kanssa asiaa selviteltiin ja saatiin lopulta lähtöselvitys tehtyä.

Miamin satamaan saavuimme kahden jälkeen iltapäivällä, koska Risteilykeskukselta meille oli kerrottu lähtöselvityksen alkavan klo 14. Heti taksista noustua työmiehet oli ottamassa laukut vastaan (pidä huoli, että matkalaukkutägit on valmiina!) ja nakkasin dollarin per laukku tippiä (vapaaehtoista). Satamassa oli jonoa, mutta jono eteni hyvin. Ensin passin- ja lippujen tarkastus, turvatarkastus ja uusi lähtöselvitys, josta saatiin risteilykortit (seacard / cruise card). Risteilykortit toimivat risteilyllä hyttikorttina, maksukorttina ja laivaan-/maihinnousukorttina.

Hämmennystä herätti se, että lähtöselvityksessä saatiin tietää, että meille oli asetettu lähtöselvitysajaksi jo klo 12:00. Meille sopi hyvin tulla laivaan vasta silloin kahden jälkeen, mutta joku toinen olisi voinut olla kiitollinen tästä tiedosta jo etukäteen.

Kaiken kaikkiaan satamassa meni aikaa hyttiin pääsemiseen noin puoli tuntia. Minusta se on ihan kohtuullinen aika. Hyttimme olivat meille heti valmiina, joten riennettiin hytin kautta buffettiin syömään - tottakai.

Pelastusharjoitus on kaikille pakollinen ja meidän pelastautumisalueemme oli Eatily-erikoisravintolassa. Pienimpien lasten ei tarvinnut pukea pelastusliiviä päälle, vaan riitti että se on mukana. Voitte arvata, että meidän pienin ei olisi antanut sovinnolla liiviä pukeakaan.

"Äiti, mulla on pissihätä"

Joka ilta hyttiimme toimitettiin seuraavan päivän ohjelmalehdet.

HYTTI JA SEN SIJAINTI

Parvekkeellinen hyttimme oli 12 249 eli 12. kannella, melko peräosassa laivaa ja lähellä hissejä. Mitään ylimääräistä meteliä ei kuulunut mistään. Kannella 14 suoraan yläpuolella oli buffetti, joten sijainti oli käytännössä erinomainen! Hytti kuului Fantastica-hyttiluokkaan, joiden hyttien pitikin olla hieman paremmilla sijainneilla. Fantasticaan kuului myös ilmainen aamupala huonepalvelusta.

Rakastin omaa parveketta! Ystäväperheellä oli viereinen hytti ja olikin hauska huudella parvekkeelta toiselle. Halutessaan välioven olisi vielä saanut auki, mutta lasten yltiöpäisen ramppaamisen pelossa päätettiin pitää ovi lukittuna. Sisäpuhelimellakin on näppärä pitää yhteyksiä, varsinkin jos hytit ei ole vierekkäin. Myös uikkarit saatiin parvekkeella nopeasti kuivatettua - tosin piti pitää huolta etteivät lähde tuulen mukaan.

Parvekkeelliset hytit on 17 neliön kokoisia. Suuren sängyn lisäksi huoneessa on vuodesohva, pieni kylppäri, interaktiivinen tv ja pieni peilipöytä. Mielestäni säilytystilaa oli todella runsaasti, meidän neljän hengen perheen kamat mahtui vaatekaappeihin ihan heittämällä. Sekä sänky että vuodesohva olivat miellyttävät nukkua, mutta sohva oli kyllä aika surkea istuttavaksi. Sohvatyynyt liukuivat koko ajan alta ja lasten lelut katosivat rungon sisälle.

Vuodesohvan ollessa auki hytti oli ahdas. Onneksi stuerttimme avasi vuodesohvan iltaisin ja kasasi sen jälleen aamupalan aikana. Näin tilaa oli päivisin enemmän.

Italialaisen varustamon takia hyteissä on sekä eurooppalaiset että amerikkalaiset pistorasiat. Koska meillä oli adapteritkin mukana, saatiin kaikki sähkölaitteet vaivatta ladattua!

Vinkki: merkitse huoneesi ovi persoonallisesti. Me ripustettiin tyttären kaulakoru huonekylttiin, jolloin hän riemukkaasti aina tunnisti hyttimme oven.

Vuodesohva levitettynä huone on melko ahdas. Hyttisiivoja kasasi vuodesohvan aina aamuisin. 

Vain suomalaista hävettää se, että hyttisiivooja joutuu järjestelemään kengätkin riviin

Omalla parvekkeella oli meille paljon käyttöä. Tässä kuvassa minä olen pienimmäisen päiväunivahtina.

YLEISET TILAT JA NAVIGOINTI

Ensimmäisenä päivänä on aina eniten ruuhkaa, sillä porukka ei vielä ole löytänyt laivasta kaikkia paikkoja. Sitten jengi hajaantuu, kun takimmaisetkin tilat löytyvät ja opitaan sukkelammin liikkumaan laivalla. Ei siis kannata järkyttyä ensimmäisen päivän ruuhkasta.

Välillä risteilyn edetessä jopa tuntui, että missä kaikki ihmiset oikein ovat? Bahama-aamuna tätä ei enää tarvinnut kysellä, sillä kaikki olivat silloin aamupalabuffetissa. Mutta muuten ihmiset levisivät laivalle niin tasaisesti, ettei ruuhkapaikkoja paljon syntynyt.

MSC Divinan rakenne on selkeä ja todella helppo navigoida. Ja siis ihan oikeasti: minä olen jotenkin hahmottamiskyvyltäni viallinen enkä helposti suunnista yhtään missään. Sain silti nopeasti kiinni Divinan pohjasta! Vaikken ehtinytkään opetella pohjia etukäteen (minkä Carnival Gloryn kohdalla tein ja se kannatti).

Aqua Park
Kannella 14 sijaitsi suurin osa altaista. Uima-altaita ja porealtaita oli sekä ulkona että sisällä. Isojen altaiden yhteydessä oli myös pikkulapsille sopivaa matalaa allasaluetta. Sisäaltailla oli muuten usein kivempi uida, sillä minulla paloi jo alkureissusta vitivalkoinen ihoni. Ulkoaltailla oli myöskin välillä sen verran navakka tuuli, ettei meidän pienimmäinen viihtynyt altaalla ollenkaan. Tyttärelle oli se ja sama, kunhan oli vettä.

Sisäaltaiden katto oli siirrettävä, mutta vaikka saatiin nauttia paahtavasta auringosta joka päivä, katto pysyi paikallaan. Ihoni ei voinut olla siitä muuta kuin kiitollinen! Sisäaltaille myös musiikki tuli sopivalla volyymillä, ulkoaltailla mökä oli välillä helvetillinen.

Samalla kannella, kulman takana piilossa, oli myös vesiliukumäki. Se ei ansaitsisi edes näitä rivejä, sillä niin surkea se oli. Ikäraja siihen oli 8 vuotta ja huoltajan piti antaa kirjallinen lupa alle 18 vuotiaalle. Kävin ystäväperheen 10-vuotiaan kanssa laskemassa mäen yhden kerran ja molemmat oltiin pettyneitä. Mäki olisi ollut varmasti hauska 4-vuotiaalle tyttärelleni, mutta häneltä oli siihen sekä iän että pituusrajan puitteissa pääsy kielletty.

Garden pool deck

Kannella 15 sijaitsi vain aikuisille tarkoitettu Garden pool eli "infinity pool" ja aktiivinen allasbaari. Se oli mielestäni laivan ruuhkaisin allas ja alue - tai no okei, kävelin vain muutaman kerran läpi. Siellä taisi olla muuten myös yksi harvoista tupakointipaikoista.

VIIHDE JA LIIKUNTA

Teatterisali Pantheonissa oli joka ilta tanssiin ja akrobatiaan painottunut revyy. Esityksiin oli todella panostettu ja ne olikin huikeita, viimeisen päälle hiottuja musikaaleja. Paitsi että tanssijoiden huulisynkkaukset olivat välillä aika koomisia. Mutta ryhmä olikin ensisijaisesti tanssijoita ja laulajat olivat sitten erikseen

Viikon aikana kävin katsomassa kolme showta: The Mask, Queen-tribuutti ja Michael Jackson -tribuutti. Kaikki olivat oikein viihdyttäviä, varsinkin risteilyn viimeinen hitti-ilottelu Michael Jacksonin tahtiin. Lopussa myös kapteeni päällystöineen tuli pitämään komediallisen puheen. Kapteeni oli muutenkin huumorimiehiä ja jätti usein laivan Cruise Directorin varjoonsa

Esitys oli aina seitsemältä ja yhdeksältä, jotta molempien kattauksien illallistajat pääsevät nauttimaan esityksistä.

Jäin hieman kaipaamaan Carnival-laivoilta tuttuja stand-up -iltoja, mutta pääshowt olivat ehdottomasti paremmat kuin aiemmalla risteilyllä. Muuten laivalla oli pienempää ohjelmaa ja minä kävin mm. ilmaisella valokuvauskurssilla.

Liikunta jäi minulta tällä kertaa kokonaan väliin, en edes kuntosalille ehtinyt! Tarjolla olisi ollut aerobik, hydrobik, tanssikurssit... osa maksuttomia ja osassa pieni osallistumismaksu. Alunperin ajattelin osallistua, mutta aikataulu oli aina jotenkin hankala omaan olotilaan nähden. Mies kävi osallistumassa sekä pingis- että jalkapalloturnauksiin.

LASTEN AKTIVITEETIT

Etukäteen olin tosi innoissan MSC:n lapsille suunnatusta ohjelmatarjonnasta. Nyt Tyttäremme olisi sen ikäinen, että osaisi nauttia lasten omasta kerhosta ja leikkipaikoista.

Pettymys olikin suuri, kun yleinen leikkipaikka oli todella vaatimaton nurkkaus. Tilassa oli Smurffi-sieni liukumäellä, peruskeinu ja lattialla rikkinäisiä muovileluja. That's it. Kaikesta huolimatta meidän seurueen mukulat viihtyivät siellä ihmeen hyvin. Ja kyllä se ihan toimiva olikin pienellä porukalla, mutta jos meidän lisäksi paikalle tuli useampia perheitä, niin se oli melkoinen sekasorto. Plussaa varjoisasta paikasta!

Mini Clubissa (jonne lapsi jätetään "hoitoon") Tytär viihtyi puoli tuntia. Tarjolla oli ollut vain piirtämistä, legojen kasaamista tai videoiden katselua, eikä vieraskielisessä porukassa nämä olleet tarpeeksi houkuttelevia puuhia. Lapsia näytti clubissa olevan paljon, joten moni siellä kuitenkin viihtyi. Tätä palvelua olisi ollut mahdollisuus käyttää klo 23 asti, jonka jälkeen se olisi muuttunut maksulliseksi. Olikin hassua, kun lapset kulkivat vielä iltamyöhillä kulkueissa pitkin laivaa.

Itse koen, että matkan on oltava myös lapselle nautinnollista, niin ei nähty tarpeelliseksi jättää Tytärtä Mini Clubiin vasten hänen tahtoaan.

Näiden lisäksi olisi ollut 7-11 vuotiaille ja teini-ikäisille omat klubinsa sekä koko perheelle diskoa ja muuta ohjelmaa. Mutta ei me niihinkään koskaan ehditty - hyvistä aikomuksista huolimatta. Silti voin sanoa, että ainakin meidän 4- ja 1-vuotiaat lapset viihtyivät risteilyllä!

HENKILÖKUNTA JA PALVELUT

Henkilökunnasta ja palvelutasosta olin saanut lukea useaan otteeseen jäätäviä palautteita. Työntekijät ovat tylyjä ja eurooppalaiset matkustajat töykeitä. Näitä en kyllä omalta kohdalta allekirjoita, me saimme kautta linjan hyvää palvelua. Tai sanotaanko ennemmin, että tarpeeksi hyvästä erinomaiseen.

Jokaiselle hytille on nimetty palvelijansa ja meidän Edi Malesiasta oli aivan huippu! Se jaksoi aina jahdata iloisesti meidän Tappia ja jutusteli mukavia.

Myös jokaisessa ravintolassa pöydällä oli lappu siitä, kuka on oma tarjoilija ja mistä maasta hän on kotoisin. Kaikkien kanssa juttu luisti ja saimme koko perhe hymyjä osaksemme. Silloinkin, kun jätimme kaaoksen jälkeemme.

RUOKAILU JA BAARIT

Baareja meidän tuli testattua todella vähän, enkä osaa ollenkaan sanoa millainen yöelämä laivassa on. Casinossakaan ei käyty rahoja tuhlaamassa enkä edes tiedä oliko laivalla varsinaista yökerhoa.

Ruokailuista ja juomakupongeista kirjoittelen myöhemmin täysin oman postauksensa. Meidän reissun yksi kohokohdista on nimenomaan ruokailut, joten tätä ei voi sivuuttaa vain yhtenä osiona.

Lähes kaikkia ruokailumuotoja testattiin ja juomiakin nautittiin. Yhteenvetona voisin sanoa, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Aiemman risteilysuunnittelupostaukseni murheet olivat täysin ylimitoitettuja. Kuitenkin aterioinnista löytyi myös paljon kriittistä kommentoitavaa.

Mutta siis ravinnollisiin nautintoihin syvennyn myöhemmin ja lisään linkin siihen tähän:
Herkuttelua Karibian risteilyllä - millaista oli ruokailla MSC Divinalla?

TIPIT, PALVELUMAKSUT JA RISTEILYKORTTI

Gratuity eli henkilökunnalle maksettava tippi maksetaan Seacardilta päivittäin. 12 dollaria aikuiselta, 6 dollaria yli 3 vuotiaalta lapselta ja alle 3 vuotiaalta ei tule maksua.

Risteilykortti/sea card aktivoidaan vasta laivalla ja sen voi tehdä näppärästi seuraavan kahden päivän aikana (ei siis ole mikään hätä eikä kiire!). Aktivoinnin voi tehdä joko jollain palvelutiskillä tai helppokäyttöisillä automaateilla.

Aktivoinnin voi suorittaa joko debit/credit-kortilla tai käteisvarauksena. Luottokortilla tehty aktivointi ei vaadi toimenpiteitä enää risteilyn päätyttyä, jos loppulasku on mielestäsi oikein. Tällöin myös viimeisen päivän mahdolliset ostokset veloitetaan suoraan luottokortilta. Debit- ja käteisvaraus pitää tasoittaa palvelutiskillä risteilyn lopussa. Loppulasku toimitetaan hyttiin viimeisenä yönä noin klo 1.

Baarien juomat, erikoiskahvit, italialainen jäätelö ja smoothiet ovat lisämaksullisia. Niiden hinnan päälle tulee aina automaattisesti myös 15% tippi.


MAIHINNOUSU JA LAIVAAN PALAAMINEN

Meillä oli kolme maapäivää ja jokaiseen satamaan päästiin laiturilta - yhteysalusjonottelua ei siis tarvittu. Kyltitykset poistumisreitille olivat hyvät.

Hissit olivat yleensä aina tukossa ja rattaiden kans muutenkin vähän nihkeetä. Vielä kun ottaa huomioon sen, ettei varmaan kertaakaan päästy lähtemään niin, ettei joku olisi palannut hakemaan jotain unohtunutta hytistä. Jos haluat päästä vikkelämmin: käytä rappusia! Tekee ihan hyvää pieni jumppa buffetin vastapainoksi. Usein kannettiin rattaat portaita, kun ei vaan jaksettu jonottaa hissejä.

Jonkun verran hissien lisäksi saatiin jonottaa myös poistumissillalle, samoin kuin takaisin laivaan. Tämä paluujonottaminen riippuu varmasti paljon myös siitä, mihin aikaan olet laivaan palaamassa. Me oltiin usein maissa niin pitkään kuin voi.

Huom! Bahamalle ja Puerto Ricoon tarvitaan risteilykortin lisäksi myös kuvallinen henkilöllisyystodistus (esim passi, ajokortti tai henkilökortti).





LAIVALTA POISTUMINEN

Edellisenä iltana jaettiin hytteihin infot poistumisjärjestyksestä sekä matkalaukkutägit. Matkatavarat piti asettaa huoneen ulkopuolelle keskiyöhön mennessä. Käsimatkatavarat jäi itselle kannettavaksi, mutta seuraavana aamuna nekin olisi saanut säilöön alakansille.

Poistuminen omien matkalaukkujen kanssa olisi ollut mahdollista myös, mutta ei meille kiitos! Poistua olisi voinut silloin jo varhain aamulla.

Laiva oli Miamissa jo klo 6:00 aamulla ja hytistä piti olla poissa klo 7:00. Ei ole meikäläisten hommaa aamuvirkkuilu. Laivalla sai aamupalaa niin buffetissa kuin ravintolassa. Mentiin kuitenkin buffaan vetämään vielä viimeiset ähkyt. Sen jälkeen tapettiin vain aikaa tyylikkäässä Black&White baarissa, ensimmäistä kertaa.

Meille annettiin poistumisajaksi klo 10. Poistuminen oli niin sujuvaa ja hyvin järjestetty, että jo klo 10 olimme tilataksissa matkalla lentokenttähotelliin.

Poistumiset oli porrastettu niin, ettei aamulla ollut missään ruuhkia. Äh, no aamupalalla taas vähäsen.

SEKALAISIA HUOMIOITA

Ruuhkaisimmat ajat olivat maapäivien aamupalabuffet ja ruuhkaisin paikka vain aikuisille tarkoitettu Garden pool. Myös allasalueelta altaan välittömästä läheisyydestä oli joskus vaikea löytää tyhjää aurinkotuolia, tosin me ei niitä tarvittukaan. Mutta hieman kauempaa löhöpaikkoja olisi löytynyt kyllä.

Matkustajaprofiili oli mun silmin hyvin sekalaista. Oli paljon lapsiperheitä, pariskuntamatkailijoita ja vanhempaakin väkeä. Ikäjakaumasta en uskalla varmaksi sanoa, mutta en kyllä paljon huomannut bilettäjänuorisoa. Tai ehkä he vain kulkivat eri rytmissä meidän lapsiperheiden kanssa?

Kapteeni kertoi yhdessä puheessaan, että laivalla on 67 kansalaisuutta. Muitakin, kuin Pohjois-Amerikkalaisia, oli siis laivalla. Olin etukäteen ymmärtänyt, että laiva on täynnä eurooppalaisia ja siksi meininki on aivan tolkutonta. En allekirjoita! Ja ne eurooppalaiset, jotka laivalla tunnistin, eivät poikenneet käyttäytymisellään mitenkään muusta risteilyväestä. Enimmäkseen kuulin puhuttavan englantia.

Vain USAn markkinoille julkaistiin uutuus, että tällä kesäkaudella jaetaan 12kpl juomakuponkeja per matkustaja Fantastica-hyttiluokkaan. Ymmärrän, että jenkkimatkustajia houkutellaan nyt toden teolla, mutta silti tämä tuntui aika eriarvoistavalta. Me ei saatu noita kuponkeja vaikka matkattiin tälle risteilylle hemmetti soikoon yli 8 000 kilometrin päästä!

Hurjilta tuntui myös MSC:n suunnitelmat: seuraavan yhdeksän vuoden aikana on tarkoitus lanseerata 11 uutta MSC:n alusta. Muistaakseni vuoteen 2020 mennessä Karibialla risteilee jo 5 MSC:n loistoristeilijää - tällä hetkellä vain tämä Divina. MSC myös rakennuttaa oman "paratiisisaaren" Bahamalle, mutta se oli minusta ihan kamala pettymys. Ei lisää keinotekoisuutta, pliis! Kokemukset Roatanilta oli tarpeeksi pahoja.

Kaiken kaikkiaan viihdyimme MSC Divinan kyydissä koko Karibian risteilyn ajan. Lomamme risteilyllä oli muutamia kauneusvirheitä lukuunottamatta oikein miellyttävä ja mukava. Vaikkei uusi Karibian risteily ole lähitulevaisuudelle suunnitelmissa, risteilisin oikein mielelläni uudelleen MSC:llä! Kunhan vain reitille ei osuisi se keinotekoinen turistisaari.

Kannattaa seurata jatkopostauksia Karibian matkakokemuksista Facebookissa ja Instagrammissa @lahinnakauempana!

Mitä mieltä sinä olet MSC Divinasta tai Karibian risteilyistä ylipäänsä? Kysy ihmeessä lisää, vastailen mielelläni!

***

Täältä lisätietoja laivasta:

• MSC Divina // MSC:n viralliset sivut (eng)
• MSC Divina // Risteilykeskus

Muista blogeista:

• Karibian risteily MSC Divinalla // Maailman ympäri 180 vuodessa
• Karibian risteily // Elämän polut

Muut Karibian risteilymme postaukset:

• Bahamasaaret: Nassaun Paradise Islandilla hurja aallokko ja pahaa kookosta
• Kun paratiisirantaa ei löydykään - mutta jäät silti henkiin
• Maho Beach - niitä lentokoneita on muuten katsomassa muitakin...
• Vanhan San Juanin talot ovat kuin keksipaketteja - päivä Puerto Ricossa
• St. Maarten -saaren kiertäminen autolla

Voisi myös kiinnostaa tämä:

• Vinkit pienten lasten kanssa matkustamiseen

LUE KOKO POSTAUS »

Viikko yhtä h*lvettiä - miten lasten aikaerorasitus (jet lag) vaikutti reissun jälkeen?

Miamissa on kello 7 tuntia vähemmän kuin Suomessa.

Ollaan käyty Floridassa Tyttären kanssa 2,5 vuotta sitten ennen tätä parin viikon takaista reissua. Miamin suuntaan lentäessä ei kummallakaan kerralla ole ollut ongelmia. Lennot on olleet iltalentoja, jolloin on valvottu pitkään ja uuteen aikavyöhykkeeseen sopeutuminen on tapahtunut kuin itsestään.

Tälläkin reissulla Tappi sulautui paikalliseen aikaan heti, mutta Tytär heräsi parina ekana aamuna hieman normaalia aikaisemmin. Sitten kaikki nukuttiin yleensä kasiin, puoli ysiin - ihan kuin kotona Suomessakin.

Menomatkalla Miamiin, kun ei ollut vielä tietoakaan jet lagista.

Lentoaikojen suhteen olen meidän perheen osalta ollut aina sitä mieltä, että ovatpa mihin aikaan vaan - ihan sama. Lennot menee miten menee, lapset nukkuu jos nukkuu. Väkisin ketään ei saa nukahtamaan ja valvottaminenkin on mielestäni kurjaa. Tytär on varsinkin pienenä ollut sellainen, ettei oudossa paikassa ole suostunut oikein nukkumaankaan.

Esimerkiksi edellisellä Miamin-lennolla valvoi tunnin päikkäreiden voimalla Suomen aikaa aamukolmeen asti. Huh, sitä iltavilliä JFK lentokentällä...

Tällä kertaa Tytär jaksoi valvoa jopa tunnin pitempään kuin normaalisti, mutta yöunet muuten jäi lyhkäisiksi. Poika valvoi hieman pitempään mutta nukkui koneessa vähän liiankin hyvin.

Aamukuudelta käytiin tutustumassa hotellin (roskaiseen) uima-altaaseen

Mutta siis kotiinpaluu ja jet lag

Onneksi en edellisella Floridan-reissulla vielä tiennyt, että se jet lag iskee vasta kotiin palattua. Silloin Tyttäreni oli alle kaksivuotias ja taisi viikon verran valvoa pikkutunneilla ja vaatia kädestä pitämistä öisin.

Tällä kertaa sen tiesi jo etukäteen, mutta yritin olla ajattelematta asiaa lomalla.

Paluulento Miamista Helsinkiin lähti klo 22:30 ja oli perillä Suomessa klo 15:00 (Miamissa silloin siis klo 8:00). Lapset nukahtivat lentokoneessa vasta hieman ennen puolta yötä ja olisivat nukkuneet ihan aamuun asti. Tytär saatiin hereille vähän aiemmin mutta Tappi nukkui niin sikeästi, ettei raaskittu väkivalloin herättää.

Ensimmäinen yö Suomessa

Kotona yritettiin vielä käydä valoisan aikaan ulkoilemassa ja sitten saunan kautta lapset nukkumaan. Nukahtivat heittämällä.

Mutta. Molemmat heräsivät noin kahden maissa ja valvoivat useamman tunnin. Lapsilla tuntui olevan nälkä (totta kai, olihan Miamissa iltapala-aika) joten ei muuta kuin yöpalaa tarjolle. Sisarukset rätkättivät nauraa ja olivat ihan virkkuja.

Taidettiin saada joskus aamuneljän - viiden aikaan takaisin nukkumaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kaikille oli hieman haasteellista herätä aamulla töihin ja päiväkotiin...

Päivä oli matalalentoa itse kullakin. Tytärkin sai poikkeuksellisesti nukkua päiväkodissa päikkärit. Oli kyllä rankka paluu arkeen heti seuraavana päivänä, voi kun olisi ollut mahdollisuus vielä yhteen lomapäivään!

Toinen yö

Toisena iltana molemmat nukahtivat taas hyvin yöunille. Tappi nukkui tyytyväisenä kellon ympäri! Mutta Tytär... Tytär heräsi yöllä taas kahden maissa ja oli melkoinen akrobatiatemppu saada nukkumaan. Luultiin jo, että Tappi sopeutui heti uuteen rytmiin.

Kolmas yö

Kolmantena yönä Tytär nukkui kuin unelma ja tämä pienempi vintiö riivasi vanhempiaan olemalla hereillä. Että ei se sitten kuitenkaan selvinnyt aikaerosta.

Päivällä kaikkia väsyttää.

Neljäs yö

Neljäntenä yönä Tappi nukahti välittömästi yöunille, mutta Tytär ei nukahtanut kuin vasta hieman ennen puoltayötä. Sittenpä Tappi heräsi valvottamaan. Silloin olin romahtaa. Tämä on jo kohtuutonta! Mutta onneksi tällä kertaa ei ollutkaan tuntien taistelua, vaan pienimmäisen sain taltutettua alle kahdessa tunnissa.

Tytär: back to normal

Viides yö

Sitten ollessamme pääsiäisreissulla, Tytär nukkui yön mutta Poika valvoi ennätyksellisesti 00-4:30. Nyt ihan oikeesti, hei...

Pääsiäisessä oli se huono puoli, että saimme aamuisin nukkua pitkään. Hyvä puoli oli se, että oli aikaa ulkoilla ja sää oli mitä mainioin.

Kuudes yö

Tytär pääsi serkkujensa luokse yöksi ja me keskityttiin pienimmäisen yötaisteluun. Se olikin melkoinen ottelu, sillä puolitoistavuotiaamme antautui nukkumatille vasta puoliltaöin. Onneksi tyyppi nukkui yhtä soittoa aamuun asti. Kymmeneltä heräteltiin ettei rytmit mene ihan sekaisin.

Seitsemäs yö

Vaikka menihän ne rytmit ihan pyllylleen. Tapin päiväunet jäi välistä, mutta yöllä maistui uni 13 tunnin verran.

Kahdeksas yö

Automatkan takia päiväunet nukkui liian myöhään ja liian pitkään. Yöunen saaminen pitkittyi taas lähemmäksi puolta yötä, mutta yö meni ilman valvomisia.

Tappi: back to normal

Kylläpä otti tiukille! Vielä tämänkin jälkeen öisin oli vähän levottomuuksia ja nukahtaminen oli vaikeaa, mutta yöt kuitenkin nukuttiin. Jokainen meistä! Itse en koe kärsineeni jet lagista - ainoastaan lasten jet lagista.

Vinkit aikaerorasitukseen lapsiperheessä:

• ulkoilua päivänvalon aikaan
• mahdollisimman normaalit päivärytmit ja -rutiinit
• ei liian pitkiä päiväunia
• kannattaa vain hyväksyä tilanne, rytmi kyllä oikenee itsestään
• melatoniinin käytöstä kannattaa kysyä neuvolasta / lääkäriltä

... ja kannattaa muistella, että kuka ne lapset raahasikaan sinne useiden aikavyöhykkeiden taakse?


Lue lisää:

Käsimatkatavarat lapselle 11h lennolle // Lähinnä Kauempana -arkisto

Aikaerorasitus // THL
Aikaerorasitus (jet lag) // Terveyskirjasto
Jet lag // Lapsiperheen matkat-blogi

Onko sinulla millaisia kokemuksia jet lagista? Jaa omat vinkkisi rytmin kääntämiseen!

LUE KOKO POSTAUS »

Odotettu resortmajoitus Orlandossa - asunnossamme olikin toiset asukkaat!

Olimme vuokranneet ja jo maksaneetkin VRBO-palvelun kautta upealta vaikuttavan Regal Palms resort-huoneiston Orlandon liepeiltä, Davenportista. Olin jo pitkään haaveillut vastaavasta vesipuistomajoituksesta ja nyt se oli aikeissa toteutua. Oltiin Tyttären kanssa katsoneet paikasta videoita jo kauan ennen reissua ja kohta voitaisiin upottaa varpaat lämpimään veteen.

Edellisen yön olimme matkustaneet Helsingistä ja yöpyneet Miamin ylihintaisessa lentokenttähotellissa. Meitä oli reissussa kaksi perhettä: aikuisten lisäksi meidän lapset: 1,5v ja 4v sekä ystäväpariskunnan lapset hieman alle 2v ja 10v.

Miehet lähtivät aamiaisen jälkeen hotellin lentokenttäkyydillä lentoasemalle hakemaan vuokra-autoa. Siihen tuli muutama muuttuja (luonnollisesti) ja miesten paluuta saatiin odotella hotellin roskaisella altaalla. Lopulta miehet palasivat 15-paikkaisella Chevrolet Chevy Vanilla ja matka sai vihdoin alkaa.

Mutta tämä ei ole tarina vuokra-autosta eikä matkasta Orlandoon.

Pitkän ja raskaan, mutta hauskan ajomatkan päätteeksi saavuimme Davenportiin. Olin viimeisen tunnin lupaillut Tyttärelle, että jaksa vielä hetki, sillä perillä voidaan sitten heti mennä uimaan!

Kurvattiin Regal Palmsin vastaanottoon neljän maissa. Paperit valmiina, joissa luki mm.

"Our home is all ready for you only this you must bring are your clothes and food. When you arrive at resort. Check in at front desk with booking # and they will do the rest."

Vastaanotossa saatiin varausnumerolle tyly tuomio. Asunnossanne on jo asukkaat.

Mitä helvettiä...!?

Mietittiin vaihtoehtoja.

Olimme jättäneet soittopyynnön asuntomme omistajalle mutta sitä odotettuamme tunnin-pari, mietimme kauan voimme enää odottaa. Lapset olivat villiintyneet, nälkäisiä ja kuumissaan. Virkailija ehdotti toisen majoituksen hommaamista, mutta meitä oli kahdeksan majoitettavaa! Asunnon etsiminen olisi hankalaa ja miten kävisi etukäteen maksettujen rahojen?

Regal Palms vain ylläpitää resort-aluetta ja toimivat vastaanottona, eivät omista tai vuokraa alueen asuntoja. He nostivat tässä tapauksessa kädet pystyyn ja kehottivat valittamaan omistajalle ja VRBO:lle.

Ehkä meitä oli huijattu ja rahat menetetty.

Minulla alkoi jo vähän pinna kiristyä ja soitin vielä kerran VRBO:n edustajalle. Hän olikin juuri sillä hetkellä asunnon omistajan kanssa juttusilla ja lupasivat järjestää meille vastaavan asunnon. Luojan kiitos! Että huoli pois, menkää allasalueelle ja odottakaa yhteydenottoa. Huh, mielellämme. Olihan tässä jo 3,5 tuntia säädetty.

Ja niin me tehtiin. Vihdoin saatiin uikkarit päälle ja lähdettiin läträämään! Eipä keretty kauaa olla vedessä, kun uusi asunto oli löytynyt ja pääsimme vihdoin siirtymään asuntoon. Se oli täysin samanlainen asunto ja vain yhden talorivin kauempana allasalueesta.

Tuli vaan mieleen, että miksi Regal Palms ei heti ohjannut meitä odottamaan tilanteen ratkeamista allasalueelle? Uskoisin, että olisi ollut huomattavasti miellyttävämpi kaikille osapuolille, kun vastaanottotilan sijasta lapset olisivat riehuneet ja kiljuneet altaassa.

REGAL PALMS resortmajoitus Davenport, Orlando

Vaikka alku oli karmaiseva, niin olimme erittäin tyytyväisiä majoitukseen. Resortin sijainti oli keskeinen ja sieltä oli hyvä ajella niin Orlando Cityyn, Disneyn teemapuistoihin kuin Floridan Legolandiinkin. Toisaalta - joka paikkaan on kuitenkin mentävä autolla, joten sikäli ei niin väliä missä se majoitus on. Nämä Orlandon resortalueet sijaitsee kaikki enemmän tai vähemmän keskellä-ei-mitään.

Resortin vieressä on iso Publix-päivittäistavarakauppa. Kauppa oli melko kallis, mutta muita ruokakauppoja ei kohtuullisen ajomatkan päästä löydetty. Siellä oli kuitenkin oikein hyvä valikoima ja saatiin ostettua mainiosti ruokatarpeet koko neljän päivän vierailulle. Silmät vaan kiinni kassalla.



Townhouse-huoneistomme

Huoneistomme oli kaksikerroksisessa rivitalossa. Talot olivat niin lähellä toisiaan, ettei takapihalla tai parvekkeella oikein tehnyt mieli hengailla ja naapurikämpässä oli ekana iltana turhan isot bileet. Talo oli sisältä kuitenkin oikein miellyttävä, toimiva ja siisti. Me kaikki kahdeksan mahduttiin hyvin nukkumaan, tekemään ruokaa ja ruokailemaan.

Omaa tilaa löytyi jos oli tarpeen, mutta isossa olohuone-ruokailutilassa viihdyimme iltaisin hyvin koko porukalla.

Perheiden pienimmät rakastivat kokolattiamattoisia rappusia, mutta isoimmat saivat olla yhtenään sydän syrjällään. Ipanat karkasivat rappusiin heti, kun katse vältti. Isommilta ruhjeilta silti vältyttiin.

Asunnossa oli kahdessa makuuhuoneessa king size -vuoteet ja kylpyhuoneet. Sen lisäksi yksi queen size -makuuhuone ilman omaa kylppäriä ja lastenhuone kerrossängyllä. Sekä ylä- että alakerrassa oli yhteiskäyttöiset kylpyhuoneet makuuhuoneiden omien kylppäreiden lisäksi. Valtavie säilytystilojen uumenista löytyi myös vesileluja, vauvasänky ja syöttötuoli.

Keittiö oli hyvin varusteltu. Jääkaapin ovesta oli mukava pudotella jäitä juomiin mutta pesualtaan jätemyllyä ei osattu harmiksemme käyttää. Tiskikonetta varten meille oli jätetty peräti YKSI tiskiainetabletti ja pyykinpesukonetta varten yksi pesuaineannos. Asunnossa oli myös kuivausrumpu, joten pyykinpesu oli mukavaa.

Hinta neljältä yöltä oli koko porukalta yhteensä 700 euroa. Tämän päälle maksettiin paikan päällä myös noin 50 euroa resort-maksua allasalueen ja pyyhepalvelun käytöstä (12,95 dollaria per aikuinen).

Lähtiessä kerrottiin respaan tukkeutuneesta keittiön altaasta ja mun täytyi soittaa siitä talonmiehelle. Oli kuulemma hyvä että ilmoitin, sillä muuten tästä olisi laskutettu meitä jälkikäteen. Että kaikki huomatut puutteet ja viat pitää ilmoittaa huomattaessa, muuten niistä voi tulla lasku maksettavaksi.

Regal Palmsin allasalue

Olipa ihanaa kerrankin nauttia kunnon vesileikeistä lasten kanssa! Vaikka allasalue olikin kolmensadan metrin päässä asunnostamme, oli se ihan tarpeeksi lähellä.

Allasalueesta / vesipuistosta tykättiin todella paljon! Tappi läträsi matalassa vedessä, Tytär laski ehkä noin 100 000 kertaa vesiliukumäestä, lazy riverissä oli mukava lillua ja porealtaassa voi käydä tarvittaessa lämmittelemässä. Porealtaan vesi oli tosin aivan liian kuumaa.



Aurinkotuoleja oli todella hyvin vapaana aamupäivisin ja myös tilaa uiskennella oli silloin hyvin. Iltapäivästä altaat alkoivat täyttyä ja alkuillasta alue oli jo todella turvoksissa ihmisistä, jolloin vapaata aurinkotuolia sai hakemalla hakea. Meitä se ei niin haitannut, sillä mentiin aina uimaan aamupäivisin.

Alueella oli myös pieni allasbaari ja beach volley -kenttä, pienimmille "hiekkalaatikko" sekä simppeli leikkipaikka. Pyyhepalvelun yhteydestä löytyi myös pieni kauppa, josta sai ostaa kioskituotteita, kellukkeita ja vesileluja, aurinkorasvaa ja aurinkolaseja... mitä nyt tämmöisessä paikassa saattaisi tarvita.

Vesiliukumäki hauska, uimataidoton neljävuotiaskin uskalsi laskea siitä kun vanhempi oli ottamassa alhaalla vastaan. Ei olisi pitänyt luvata, että saa laskea mäen niin monta kertaa kuin haluaa. Noin sadan laskun jälkeen laskuhaluja olisi riittänyt edelleen. Sitten oli pakko perua puheeni.

Vaikka tykättiin Regal Palmsista todella paljon, en tiedä jaksaisiko tällaista lomaa kovin pitkään. Nytkin vietettiin vain yksi kokonainen päivä vesipuistossa ja yksi aamupäivä, ja se oli melkein riittävästi. Olihan meillä Orlandon alueella muutakin nähtävää ja tehtävää. Vielä yksi rento läträyspäivä olisi tehnyt terää ennen Tampaan siirtymistä.

Tai oikeastaan - olisin voinut vaihtaa koko yhden yön visiitin Tampassa yhteen ylimääräiseen vesipuistopäivään.

Tykkäisitkö majoittua Regal Palmsin tyyppiseen resorttiin? Onko sinulle käynyt kommelluksia majoitusten kanssa?


Lue lisää:
Regal Palms -resortalueen viralliset sivut
Orlando Vacations Regal Palms

Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Kommelluksia Dublinissa - kun perheloman majoitus ei mene ihan putkeen
Road trip Miamista Key Westiin

LUE KOKO POSTAUS »