Kiemuraisen vuoristotien jälkeen saavuimme paikallisella bussilla Sarandasta seuraavaan matkakohteeseemme, Himareen. Meidän majapaikkamme oli hieman Himaren keskustan ulkopuolella, joten Vlorëen matkalla ollut bussi jätti meidät hotellin eteen. Riemuitsimme, kun kumpikaan lapsista ei oksentanut bussissa, sillä ilmastointina toimi vain raollaan oleva kattoikkuna.
Himarë, Himara, Himare. En tiedä edelleenkään, miten sitä pitäisi suomeksi sanoa. Suuhun sopii parhaiten Himare, joten sanomme sitä nyt Himareksi. Saa korjata, jos tiedät paremmin!
Himare on siinäkin mielessä jännä kylä, että siellä on paljon kreikkalaisia. Jossain lähteessä väitettiin, että kreikkalaistaustaisia asukkaita olisi jopa enemmän kuin albanialaisia. Tämä näkyi kyllä ruoassa, mikä oli tosi hyvää. Ja muutenkin kylän tunnelmassa oli tunnistettava kreikkalainen tunnelma - ihan erilainen kuin Sarandassa.
Yllätykseksemme hintataso oli Himaressa hieman Sarandaa korkeampi, erityisesti rantabulevardin ravintoloissa, mutta muuallakin. Hintataso on joka tapauksessa hyvin alhainen, joten rahoista on hyvin vaikea päästä eroon.
Hotelli Prinos ja Prinos Beach
Hotellin väki oli avuliasta ja hakivat esimerkiksi lapsen kengän kanalasta, kun se tippui sinne parvekkeelta. Ja hirveästi tykkäsivät lapsista. Vaikka alun marmatuksesta muuta voisi luulla, majoitus oli lopulta ihan hyvä ja 40 euroa yöltä ihan hyvä hinta.
Hotellin ja merenrannan välissä oli vain rauhallinen tie. Vaikka keskustaan oli kilometrin verran matkaa, oli reitti keskustaan kaunis ja matkalla paljon ravintoloita ja pitkästi todella rauhallista pikkukivirantaa. Hotellille kuului oma rantakaistale, jonka rantatuoleja ja -varjoja saimme ilmaiseksi käyttää. Ranta ei ollut mikään unelmaranta, mutta se oli todellinen sateisten päivien pelastus. Ja lapset rakastivat sitä.
Vaikka lähistöllä oli paljon hyviäkin ravintoloita, täytyy myöntää, että meidän hotellissa oli ehkä Himaren parhaat sapuskat. Hyvä niin, sillä sateiden takia söimme omassa ravintolassa usein.
TEKEMISTÄ HIMARESSA
Harmiksemme Himaressa satoi lähes joka päivä, joten tekeminen oli välillä vähissä. Ei ollut katettuja katuja tai ostareita, sillä kyseessä tosiaan on hyvin rauhallinen kylä. Onneksi lähin ranta kelpasi mainiosti muksuillemme, joten läträttiin siellä joka päivä. Eikä yhtenäkään päivänä satanut aamusta iltaan. Matkan varrella lähikauppaan oli hyvät etana-apajat, josta muodostui lapsillemme reissun kohokohta. Siis etanat!
Testasimme eri rantoja, kuljimme rantabulevardia ja kävimme usein jäätelöllä sekä kylän ehkä ainoassa leikkipaikassa, joka oli eräänlainen minitivoli. Maksullinen tietenkin, joskin alle euron maksoi esimerkiksi karusellikyyti. Tivolin pitäjä oli satunnaisesti paikalla, joten koskaan ei tiennyt olisiko karuselli auki vai ei.
Marachi Beach ja Spile Beach eli rantabulevardin uimarannat oli selkeästi suosituimpia ja oikein mukavia meidänkin mielestä. Spilen ranta oli selvästi Himaren hiekkaisimpia, muttei sekään mikään hiekkaranta kuitenkaan. Rantabulevardin ravintolat ja baarit oli Himaren kalleimpia, mutta jo nurkan takaa löytyi edullisempi kreikkalainen ravintola. Rantabulevardin nurkilta löytyi myös vaatimattomat turistikrääsän myyntipisteet, joiden hintataso oli paikalliseen elintasoon nähden huomattavan korkea.
Himaren vanhakaupunki, Old Himarë Castle
Yhtenä päivänä kävimme Himaren vanhassakaupungissa, joka on vuoren laella oleva vanha linnake, Old Himarë Castle. Ylhäällä tavattiin pari pakettimatkalla ollutta suomalaista, joiden kanssa vaihdettiin lyhyet kuulumiset.
Mukulakiviset kadut vaativat melko hyviä kenkiä retkelle. Linnan rauniot itsessään ei ole kummoiset, mutta vanhastakaupungista on upeat näköalat vuorille ja merelle, joten linnoituksella kannattaa käydä. Sokkeloinen linnake on mielenkiintoinen tutkimuskohde muutenkin ja matkalla voi napsia vaikka viinirypäleitä suoraan pensaasta, sillä niitä kasvaa kaikkialla. Alueella on vielä asukkaita, joten kannattaa kuitenkin olla valppaana, ettei vahingossa mene kenenkään yksityisalueelle.
Taksilla ylös maksoi kolme euroa (sai maksaa euroilla) ja kuski antoi meille vielä puhelinnumeronsa paluumatkaa varten. Takaisin alakaupunkiin haluttiin kuitenkin kävellä ja matkan varrella olikin kaikenlaista katseltavaa.
Patikkamatka Livadhi-rannalle
Eräälle päivälle sadetta luvattiin vasta iltapäiväksi. Lähdettiin aamu-uintien jälkeen pikku patikkaretkelle hieman kauemmaksi, kuvien mukaan upealle Livadhi-rannalle. Livadhi on tunnettu myös siitä, että rannalla on yksi isoimmista Albanian bunkkereista.
Katsottiin kartasta, että päästäisiin Spilestä Livadhi-rannalle kävellen, kun oikaistaisiin kinttupolkua pitkin yhden kukkulan poikki. Jätettiin sataman kupeeseen rattaat ja lähdettiin kiipeämään portaita.
Navigointi oli hankalaa, kun mitään tieviittoja ei ollut eikä karttasovelluksista ollut polkujen suhteen apua. Matkan varrella nähtiin paljon eläimiä: lampaita, kanoja ja kukkoja. Aasikin meitä jostain pusikon takaa möllisteli.
Patikkareissulla lipsuteltiin rantalipokkailla välillä vaikeakulkuistakin maastoa uhkaavaa vesisadetta pakoon. Kassissa heilui uimakellukkeet ja hiekkalelut vaikka siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei uimaan tällä reissulla sittenkään päästäisi.
Vettä alkoi jo sataa, kun horjuttiin viimeistä, hyvin mutaista polkua rannalle. Meidän päästessä vihdoin rantahiekalle, alkoi rankkasade. Juostiin lähimpään rantabaariin sateensuojaan. Ja sitten sähköt katkesi.
Kyseinen rantabaari olisi ollut kyllä tosi kiva helteellä. Siitä oli suora käynti rannalle ja baarin sisällä olisi ollut uima-allas. Meitä paleli siinä vaiheessa sen verran, että jäi uimatta niin rannalla kuin altaassakin. Sää ei sinä päivänä enää paranisi, joten oli mietittävä miten päästään takaisin keskustaan.
Siirryttiin viereisen leirintäalueen baariin jossa pyydettiin henkilökuntaa tilaamaan meille taksi ja juotiin taksia odotellessa isot oluet. Mies kävi sateessa katsomassa bunkkeriä ja sen sisältä löytyi lähinnä kakkaa.
Hihkuttiin onnesta, kun taksi saapui ja päästiin lähtemään kotiin. Vaikka hymy hyytyikin maksun aikaan, sillä maksettiin viiden kilometrin matkasta yli kymmenen euroa. Mutta minkäs teet, pakko oli lasten kanssa päästä kotiin.
Tramonto sunset restaurant bar
Toisen kukkulan laella, Potami Beachin vieressä, on auringonlaskujen rakastajille näköalaravintola. Matkaa ravintolaan on keskustasta pari kilometriä, mutta meidän hotellilta eli Prinos beachiltä noin kilometrin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että ylös ravintolaan on melko vaikeakulkuinen ylämäki. Kun tuntuu, ettei tie varmasti johda mihinkään, olet oikealla reitillä. Rattaiden työntely otti tosissaan voimille, onneksi ei ollut helle.Ylhäältä ravintolasta oli upeat näköalat ja Tramonto oli ihan viihtyisän oloinen ulkoilmaravintola. Me ei lopulta siellä syötykään vaan päädyttiin syömään taas oman hotellin ravintolassa. Suosittelen silti käymään Tramontossa juomassa vaikka auringonlaskun kunniaksi drinkit.
Matkan varrella Potami beachillä oli useita kivan näköisiä rantoja ja houkuttelevia rantaravintoloita, joihin lähes jokaiseen olisi tehnyt mieli jäädä.
Monta kivaa juttua jäi toteuttamatta sään epävakaisuuden takia. Albanian rivieralla olisi ollut upeita rantoja mutta vaikeakulkuisten reittien päässä eikä uskallettu sateessa riskeerata. Myös ravintola, jonka läpi virtaa pieniä vesiputouksia olisi kiinnostanut lähikylässä.
Vaikka säät olivat ajoittain melko kehnot, viihdyimme oikein hyvin Himaressa. Kylän rauhallisuus sopi reissun siihen vaiheeseen erityisen hyvin ja lapsista oli mukavaa, kun kerrankin saatiin keskittyä olennaiseen: kivien heittelyyn veteen, etanabongaukseen ja uimiseen. Ja minä sain lukea rauhassa.
Eikä ollut kiire mihinkään.
Miten Sarandasta pääsee Himareen?
- Taksi maksaa 35 euroa ja tuntuu olevan fiksattu hinta.
- Bussien aikatauluista kannattaa kysellä Sarandan bussiaseman kuskeilta.
- Matka Sarandasta Himareen rantatietä maksoi noin 5 euroa (700 lekeä).
- Paikka bussissa varataan jättämällä joku pussukka omalle paikalle.
- Kerro kuskille, missä haluat jäädä pois.
Lue lisää Albaniasta:
- Reissatessa roiskuu - kommelluksia Albaniassa // Lähinnä Kauempana
- Matkusta Albaniaan! // Erinomainen Facebook-ryhmä Albanian-matkaa suunnittelevalle
