Berliinin salainen puutarha ja muut mahtavat lasten leikkipaikat

Nyt minä paljastan teille julkisen salaisuuden. Minut johdateltiin itä-Berliinin piiloteltuun sisäpihan puutarhaan, jossa suosittelen piipahtamaan. Tässä samalla esittelen muitakin kivoja leikkipuistoja, joissa kävimme Tyttären kanssa leikkimässä.

Ja Berliinissähän leikkipaikkoja riittää! Ne on kaikki keskenään hieman erilaisia ja useassa joku teema. Materiaaleina lähes poikkeuksetta puu, jonka ansiosta leikkipaikat solahtavat hienosti puistomaisemaan ja ovat tyylikkään maanläheisiä. Kun katsot Berliinin karttaa, niin hyvin luultavasti lähes jokaisella viheralueella on ainakin jonkinlainen leikkipaikka. Ainakin itä-Berliinissä on niin, länsi jäi tällä kertaa vähemmälle.

Lapsiperheelle suosittelenkin ehdottomasti itä-Berliiniä! Siellä on myös muutenkin mielestäni mielenkiintoisimmat nähtävyydet ja paras meininki. Me majoituimme ystäväpariskunnan luona Mittessä, lähellä Alexanderplatzia. Reissunäkökulmasta alue oli oikein mainio. Meiltä pisteet siis Mittelle.

Krausnickpark - salainen puutarha suurella sisäpihalla
Oranienburger Straße 

Krausnickpark-puisto ei ehkä löydy, jos ei tätä ole etukäteen tiennyt. Tämä valtava suljettu sisäpiha on porttien takana keskellä vilkasta kaupunginosaa. Sisäpihan vieressä Monbijouparkissa on myös leikkipaikka, mutta ehdimme käymään vain tässä Krausnickparkissa.

Ei uskoisi, että tämä sisäpiha on ollut tässä jo 1784-vuodesta lähtien. Vasta vuonna 1997 sisäpiha avattiin kaikille ja se on ollut nykyisessä tehtävässään - rentoutumispaikkana. Ymmärtääkseni ympäröivien talojen asukkaat ylläpitävät pihaa ja pitävät sen viihtyisänä. Puistossa ollut infotaulu oli - tietenkin - vain saksaksi, eikä siksi ihan kaikki faktat auenneet.







Vilkkaan kadun porteista avautuukin kuin rauhallinen Eeden. Puisto on rehevä ja vihreä, leikkitelineet ovat puisia ja sulautuvat hyvin ympäristöön. Talot ympärillä ovat korkeita, vanhoja mutta osa myös uuden näköisiä. Jossain kuivatetaan pyykkejäkin ulkona eurooppalaiseen tyyliin. Liikenteen äänet eivät kuulu ja puistossa on kaikille tilaa olla, vaikka omassa rauhassa.

Tänne voisi hyvin tulla ilman lapsiakin, rauhoittumaan ja lukemaan vaikka kirjaa. Piknikkiin rauhallinen sisäpiha on täydellinen!

Salaiseen puutarhaan pääsee vain tästä yhdestä portista Oranienburger Straßelta. Puisto on avoinna vain valoisaan aikaan, pimeän tullen portit sulkeutuvat yöksi.

MUUT MAHTAVAT LEIKKIPAIKAT

Arkonaplatz 
Wolliner Straße

Ensimmäinen leikkipuistokokemuksemme oli Mitten Arkonaplatz. Jopa minä päästin wau-hihkaisun tämän paikan nähdessäni. Tyttärestäni puhumattakaan! Hän pinkaisi saman tien aivan valtavaan kiipeilytaloon ja pysytteli omilla tutkimusmatkoillaan hyvin pitkään. Se olikin tosi kiva, niin sain rauhassa päivittää kuulumisia ystäväni kanssa.

Arkonaplatzin kiipeilytalo oli aika hurja paikoittain, mutta haastaa hyvin kiipeilynhaluisia naperoita. Tytär olikin innoissaan, leikkipaikka itsessään oli kuin suuri seikkailu. Pääsi kiipeämään korkeuksiin ja tasapainoilla heiluvalla riippusillalla sekä sai hyvät kyydit liukumäestä. Ehkä paras leikkipuisto!

Mauerparkin leikkipaikka 
Bernauer Straße

Piipahdettiin me hitusen länsi-Berliininkin puolella! Jos haluaa säpinää, Mauerparkiin kannattaa suunnistaa sunnuntaina, kun silloin siellä on suuri ulkoilmakirppis ja lukematon määrä ruokakojuja. Jengi pistää pystyyn myös omia musiikkiesityksiä. Kirjoittamaton sääntö on, että oma bändi voi alkaa soittamaan heti, kun edellinen lakkaa. Näin älämölö ei nouse liian kovaksi. Vasta kun sitten myöhemmin, kun innostuksissaan soittavat päällekkäin.

Ruokakojuista herkut, juomakojusta bisset ja leikkipuistoon viettämään leppoisaa päivää! Kiipeilyn ja keinuilujen lomassa voi käydä katsomassa esityksiä ja osallistua vaikka suureen karaokeen ja jatkaa sitten taas leikkejä.

Täällä voit viettää unohtumattoman ihanan leikkipäivän! Ainakin jos sää sattuu kohdilleen.

Vegaanisia suklaatäytteisiä vohveleita Japanista, kolme euroa

Heinz-Knobloch-Platz
Mühlenstraße

Tämän runsaasti vihertävän puiston monipuoliset leikkipaikat ovat suunnattu hieman eri ikäisille. Leikkipaikkoja on tavallaan kaksi, hieman erillään toisistaan. Hyvin rauhallista aluetta ja mahduttiin erinomaisesti leikkimään. Tyttärestä oli kivointa olla takaa-ajoleikkiä ja juosta riippusiltojen yhdistämien tornien välillä.

Pienempi leikkipaikka sopi hyvin sitten kotileikkiin. Liian hyvin. En olisi millään jaksanut juoda kaikkia niitä kahvikupposia ja leivonnaisia, mitä Tyttäreni kantoi leikisti eteeni.

Heinz-Knobloch-Platz sijaitsee ihan Berta Block boulderointikeskuksen vieressä. Me käytiin ensin kiipeilemässä ja tultiin sen jälkeen naapuriin leikkipuistoilemaan. Berta Blockilla oli kiva lasten kiipeilyseinä, jossa oli niin helppoja ratoja kuin haastaviakin. Bertassa käy paljon lapsikiipeilijöitä, nytkin asiakkaina oli paljon perheitä. Yläkerran kahvilassa oli yhdet kaverisynttäritkin!

Viralliset sivut: Berta Block, päivälippu 10 euroa (lapsi veloituksetta) ja kengät 2,5 euroa / pari.

Muita leikkipaikkoja

Nämä ensimmäiset kuvat on Weinmeister Straßen metropysäkin lähellä olevasta isompien lasten leikkipuistosta, jonka ovat lapset saaneet ainakin osittain nikkaroida itse. Puisto näytti aika vaaralliseltakin suomalaisittain. Korkealla oli puusiltoja, joissa ei ollut kaiteita ja muutenkin leikkipaikka vaikutti enemmän kokeneemmille isommille lapsille. Ja hyvä niin! Tuohan vaikuttaa erinomaiselta paikalta purkaa energiaa ja kehittää itseään!

Erilainen leikkipaikka. Pelottavia riippusiltoja ja aidattomia siltoja. Omalla vastuulla sitten!

Weinmeister Strassen metropysäkin lähellä oleva isommille tarkoitettu leikkipuisto, jonka lapset on saaneet nikkaroida itse.

Majapaikkamme lähellä Schendelparkissa oli tämän reissun ehkä vaatimattomin leikkipaikka. Sekin toimi hyvin, mutta muihin poiketen oli täynnä töhryjä ja leikkitelineet olivat huonohkossa kunnossa. Tytär viihtyi tässä ihan hyvin sen pienen ajan kotimatkalla metrolta majoitukseemme. "The all seeing eye" valvoo taustalla.

Alemman kuvan hauska hiekkapuisto sekin löydetty kotimatkalla Arkonaplatzista kämpille. Ei näiltä puistoilta voi välttyä millään matkalla! Puiston nimi on Volkspark am Weinbergsveg. Vinkki: puiston vieressä on todella viihtyisän oloinen terassiravintola Rosengarten am Weinbergspark.

Rosa-Luxenburg -metroaseman lähellä oleva poikkeuksellisen rähjäinen ja persoonaton leikkipaikka

Volkspark am Weinbergsweg - puisto kuin yhtä suurta hiekkalaatikkoa

Taas kerran totean, että kyllä Berliini vaan on ihan paras kaupunkilomapaikka lapsiperheelle!

Hauska työkalu Saksan leikkipaikkojen etsimiseen: Spielplatznet

Lisää luettavaa:
Lähinnä Kauempana -arkistosta
IGTT: Berliini, henkinen kotini
Äiti-tytär -matka Berliiniin - miksi? Ja mitä me teimme?
Dublin lapsiperheelle - leikkipuistot ja pari muutakin vinkkiä

Maailman parhaat leikkipuistot // Lähtöselvitetty-blogi

LUE KOKO POSTAUS »

BAHAMA - Hurja aallokko Paradise Islandilla ja kookoskin oli pahaa

Se ei todellakaan ollut mikään paratiisiranta. Jokaisen vastaantulijan kimppuun lyöttäytyi lauma aggressiivisia kaupittelijoita. Osta juomia! Osta aurinkotuoli! Osta bananaboat ride! Osta! Osta! Oltiin juuri saavuttu Bahamasaarten Nassauhun ja siellä Paradise Islandin Cabbage Beachille.

Meteli kiristi hermoja. Tungos kiristi hermoja. Meidän pienimmät onneksi nukkuivat rattaissaan ja säästyivät kaikelta tältä. Oltiin luvattu isommille lapsille uimista ja rantalomaa, muuten oltaisiin varmasti käännytty takaisin. Kävelymatka rannalle oli ollut aika pitkä eikä jaksettaisi enää etsiä muita rantoja. Saatiin tingittyä aurinkovarjo 10 dollariin vaikka lähtöhinta oli 25 (!) dollaria.

Tytär oli ronkunut jo pitkään, että haluaisi maistaa kookospähkinää. Ja minä olin luvannut, että tällä reissulla pääsee sitä maistamaan. Sattuipa sopivasti, vieressämme oli myyntikoju, josta kookosta oli saatavilla. Nyt, jos koskaan.

Kävimme Tyttären kanssa ostoksilla ja seurasimme tarkasti, miten myyjä rikkoi kovan kookospähkinän. Kookoksen hinta oli 5 dollaria ja hintaan sisältyi yksi täyttö. Siinä hässäkässä en muistanut edes yrittää tinkiä. Tyttären riemuksi myyjä tuikkasi kookokseen koristeeksi drinkkisateenvarjoja ja pillejä.

Onnesta soikeana Tytär pääsi maistamaan kookosta. Hymy ei ollut hyytyä ja halusinkin ottaa kuvan muistoksi. Kysyin leveästä hymystä huolimatta, että onko kookosjuoma pahaa? Tytär nyökkäsi, edelleen hymyillen. Loppu kookosvesi jäi minulle juotavaksi. En voi moittia - minustakin se on pahaa!

Täydennykseksi hain Piña Coladaa. Se, jos mikä, oli ihan mielettömän herkullista. Jostain syystä juuri silloin alkoi pinnankiristys helpottamaan. En enää kuunnellut meteliä enkä ärsyyntynyt tungoksesta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ihmiset ympärillä olivat hyväntuulisia. Mitäs, jos nyt vaan nautitaan tästä mitä meillä on?

Mennäänpä nyt uimaan, mitä oltiin tultu tekemäänkin.

Paitsi, että uiminen ei ollut ihan yksinkertaista. Rannalla oli mielettömän kovat aallot. Niin kovat, ettei sinne voinut mennä 4-vuotiaan kanssa. Aalloista tuli niin kova takaisinvirtaus, se veti helposti aikuisenkin rannalta mukanaan. 

Ja juuri siitä syystä ranta oli ihan mieletön. Luonnon voima on uskomaton! Aallot tulivat niin voimalla rantaan, että siihen jouduttuaan oli kuin pesukoneen linkousohjelmassa. Vedestä oli vaikea päästä takaisin rannalle, niin hurjaa pyöritystä vedessä sai. 

Tyttären kiljunta oli kauhun- ja riemunsekaista. Välillä hän vain huusi, että minä rakastan isoja aaltoja! Haluan nähdä vielä isompia! Ja sitten välillä juostiin isoja aaltoja pakoon. Pahinta oli, kun raju aalto pyyhkäisi jalkoihin ja Tytär heittäytyi takaisinvirtaukseen. Siinä sai ronskimpikin aikuinen pitää lasta kaksin käsin kiinni, ettei huuhtoudu mereen. Piti vähän jo toppuutella riemua. 

Vaarallisilta tilanteilta ei vältytty

Rannalla ei ollut hengenpelastajia, siitä kertoi iso kyltti heti rantaan saapuessa. Onneksi rannalla oli paljon skarppeja karpaaseja, jotka kävivät noukkimassa merestä pulassa olevia lapsia. 

Seurueemme 10-vuotiaskin pyörähti aallokossa pahannäköisesti, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Aika isolla säikähdyksellä, tosin.

Nähtiin myös toinen kouluikäinen lapsi, jota pelastettiin pinteestä kolmen ison miehen voimalla. Poika oli meressä niin kovassa pyörityksessä, että uikkaritkin olivat lähteneet veden mukaan. 

Samalla, kun ihasteltiin aallokkoa, oli se pelottavaakin. Nähtiin monta läheltä-piti -tilannetta. Kävi kyllä mielessä, että toivottavasti ei jouduta todistamaan pahempaa.

Kaikesta huolimatta, Bahama-päivämme oli hieno. Huikea!

Tältä rannalta tulleita hiekkoja saatiin pestä uikkareista ja päänahoista vielä pitkään. Semmoista linkousta saimme rannalla.

En tiedä, oliko näin kova aallokko vain sattumaa, vai onko tällä rannalla useinkin hurjia aaltoja. Vaikka se meistä upeaa olikin, niin oli vähän harmi kun lapsilla oli todella rajalliset mahdollisuudet nauttia rantavedestä. Cabbage Beach oli todella kaunis! Voin uskoa, että kun risteilyvieraat häipyivät, rannasta tuli varmasti oikein miellyttävä.


Karibian risteilyn satama Bahamasaarilla oli siis Nassau ja tässä muutama huomio siitä:

• Nassau on Bahamasaarten pääkaupunki
• Laivamatka Nassausta Paradise Islandille on 4 dollaria (myös 1-vuotiaalta)
• Tilataksikyyti Cabbage Beachilta Nassauhun oli 8-henkiseltä porukaltamme 25 dollaria
• Cabbage Beach on ilmainen, julkinen ranta - ei virallisia hengenpelastajia / uimavalvojia
• Paradise Islandilla on myös kuuluisa Atlantis Resort vesipuistoineen
• Sekä risteilysatama että Nassau vaikuttivat tylsiltä shoppailukeskittymiltä
• Nassausta sai nostettua automaateista sekä dollareita että paikallista valuuttaa
• Maissaoloaikaa Nassaussa oli risteilyllämme 10 - 14:30 (klo 15 laiva lähtee satamasta)
• Huom! Bahamalle pitää olla risteilykortin lisäksi myös kuvallinen henkilöllisyystodistus!

Lue lisää Paradise Islandista:
Nassau - Paradise Island // viralliset sivut
Nassau, Bahamas // Wikipedia


Lue lisää Lähinnä Kauempana -arkistosta:
MSC Divina - kokemuksia toisesta Karibian risteilystä
Herkuttelua Karibian risteilyllä - millaista oli ruokailla MSC Divinalla?
Karibian risteilyn suunnittelu - MSC Divina ja muutama huoli...

LUE KOKO POSTAUS »

Yksin Kööpenhaminassa - miten meni ensimmäinen soolomatkani?

Nyt se sitten koitti, ihka ensimmäinen yksinmatkani!

Lähdin perjantaina niin rentona matkaan, etten katsonut etukäteen edes bussiaikatauluja. Aurinko paistoi ja pieni kutkutus kihersi mahanpohjassa. Mutta se iso möykkyjännitys loisti poissaolollaan! Olo oli vain toiveikas, odotin matkaa niin paljon. Olin nimittäin todella väsynyt. Kroppa jumitti ja pää se vasta jumittikin!

Lentokentällä join Sol-oluen ja päivitin Instagramin. Vähän kirjoittelin fiiliksiä. Latasin puhelinta. Odottelin.

Norwegian oli kuulutuksen mukaan täynnä ja isoimpia laukkuja pyydettiin antamaan maksutta ruumaan. Annoin oman (Miamista ostetun, vasta Berliinissä käyneen) cabinlaukkuni. Koska olin yksin liikenteessä, ei ollut väliksi vaikka joutuisin perillä hetken odottelemaan laukkua.



Lentomatka meni nopeasti, eihän siinä ehtinyt kuin katsoa maisemia ja lukea kirjaa. Koneen peräosa oli puolityhjä ja sain itselleni kokonaisen penkkirivin. Että niin täynnä se lento sitten oli. Nautiskelin ikkunapaikasta, sillä perheen kanssa matkustettaessa se on Tyttären paikka. Jossain kaukana itki vauva. Toisin, kuin ehkä joku muu, minä en häiriinny lapsista vaikka matkustan kerrankin ilman lapsia.

Hymyilin koko matkan hotellille.

MAJOITUS CABINN SCANDINAVIA

Majapaikkani oli Cabinn Scandinavia, hieman ydinkeskustan ulkopuolella oleva budjettihotelli. Metrolla pääsi suoraan lentokentältä samoille kulmille. Hotelli oli kuin ruotsinlaiva kuivalla maalla: pitkiä hyttikäytäviä, sokkeloiset tilat ja huoneet kuin laivan pikkuruisia hyttejä kerrossänkyineen. Cabinn on siis hotelli, mutta hyvin hostellimainen. Kelpasi kuitenkin minulle!

Sitten tuli ensimmäisen kerran ongelmia. Tanskassa oli perjantaina 12.5. Store Bededag (suuri rukouspäivä) ja kaikki kaupat olivat kiinni. Olin tietenkin piheyksissäni jättänyt lentokoneessa syömättä, mutta en jaksaisi enää ravintolaankaan syömään, oli jo hyvin myöhäinen ilta. Piti siis etsiä lähistöltä vielä joku auki oleva noutoruokapaikka.

Huoneessani haisi todella oudolle, myös respan mielestä. Ehkä siellä oli tupakoitukin, mutta haju oli ennemminkin jotenkin... kemikaalimainen? Kävin hakemassa noutoruokaa ja palatessani sain onneksi vaihtaa huonetta. Kun menin hakemaan tavaroitani huoneestani, tuntui että haju oli entistä pistävämpi! Uusi huoneeni oli muuten identtinen, vain haju puuttui. Nukuin yöni sikeästi, vaikka nukahtaessani ympäristöstä kuului ääniä.

Hotellin aamupala oli ihan hyvä ja monipuolinen. Isot plussapisteet aamupalasuklaasta! Ketkä minut tuntevat, tietää että minulla on aamuisin päivän isoin nälkä. Tukevan aamupalan ansiosta lounasnälkä ei tule liian aikaisin. Nautiskelin aamiaista kohtuuttoman pitkään.



YKSIN KÖÖPENHAMINASSA

Vaikka sekä metroasema että pyöränvuokrausliike oli ihan naapurissa, päätin lähteä liikkeelle kävellen. Katsoin, että etukäteen suunnittelemani reitin varrella oli melko paljon nähtävää eikä minulla ollut kiire mihinkään.

Kööpenhamina onkin todella helppo navigoitava! Edes minä, suuntavaistoton häseltäjä, en eksynyt kertaakaan. Eikä karttaa tarvinnut pitää kädessä, vaan pystyin suunnistamaan ilman jatkuvaa kartan vilkuilua. Etäisyydetkin olivat sen verran lyhyitä, etten lopulta mitään kulkuvälineitä tarvinnutkaan.

Pyörä toki olisi ollut näppärä, mutta koin sen jotenkin liian nopeaksi kulkuvälineeksi.  Halusin kävellä ja fiilistellä. Edetä hitaasti. Nautiskella.

Vaikka jälkikäteen huomasinkin, että olin liian ahne. Istuskelin kahviloissa ja terasseilla tosi vähän! Ja ensimmäisenä päivänä etenin innoissani liian nopeasti, liian paljon. Jalat olivat aivan poikki illalla, enkä jaksanut muuta kuin katsoa Euroviisuja. Aurinkoisessa Kööpenhaminassa oli vaan niin hyvä olla ja mennä.

MITÄ TEIN JA MITÄ JÄTIN TEKEMÄTTÄ?

Luulin etukäteen, että päätösten teko olisi jotenkin hankalaa yksin. En tiedä mistä ihmeestä olin saanut sellaisen päähäni. Helppoahan se oli, kun oli vain yksi matkaaja! Olin laatinut etukäteen noin-suunnitelman, jota toteutin löyhästi. Muutin suunnitelmaa matkan varrella ja menin täysin fiiliksen mukaan.

Esimerkiksi olin etukäteen ajatellut, että käyn ainakin Tivolissa ja kanavaristeilyllä. No, molemmat jätin tekemättä. Tivolin vierestä kuljin ja kurkin aidanraosta sisään, jolloin tuli ihan pähkähullu tunne: haluan tulla tänne vasta koko perheen kanssa! Tivoli näytti todella hauskalle ja niin kauniille! Näin jo mielessäni Tapin leikkivän pienemmille lapsille tarkoitetuissa leikkipaikoissa ja Tyttären niissä vähän hurjemmissa laitteissa.

Tivolin sijaan talsin suoraan viereiseen Glyptoteekkiin, joka tosin oli suunnitelmissa alun perinkin. Se oli henkeäsalpaava! Aluksi ärsytti, kun laukku oli pakko jättää säilöön, mutta oikeastaan oli kiva kulkea ilman kassia. Sain kantaa sitä säkkiä ihan tarpeeksi viikonlopun aikana. Yleensä en jaksa museosäätämistä perhereissuilla ja parisuhdematkoillakin tulee tehtyä ennemmin yhteisiä juttuja. Nyt sain täysin kiireettömästi nautiskella taiteesta!

Olin lukenut Tasty Travellissimo -blogista Kööpenhaminan näköalatorneista. Päätin kiivetä niihin kaikkiin! Ja myös kiipesin. Ollessani matkalla Christianshavniin ja siellä sijaitsevaan kirkontorniin, minun oli pakko hihkaista ääneen JES! Olin vaan niin innoissani ja samalla pelkäsin. Uskaltaisinko? Kyllä uskalsin, mutta palatessani takaisin maan tasalle, olisin kaivannut kaveria. Ensimmäistä ja ainoaa kertaa koko reissulla kaipasin matkakumppania, jonka kanssa jakaa tämä kokemus.

Kävelin lopulta molemmat päivät.

Tungeksin Nyhavnissa, vaelsin Christianiassa. Kävelin Pienelle Merenneidolle toteamaan, ettei se nyt niiiin pieni ole. Pääsin jotenkin zenmäiseen olotilaan kävellessä ja halusin jatkaa niin toisenkin päivän. Joku toinen kerta pyöräilen kuten paikalliset, mutta nyt halusin kävellä. Ja yksinmatkailussa on se hyvä paras puoli, että voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.

Olisin jopa ehkä tarvinnut vielä yhden päivän. En kerennyt tekemään puoliakaan "omista jutuista" mitä olin ajatellut reissun aikana tehdä. Luulin, että olisin paljon enemmän homehtunut huoneessani. Ajattelin esimerkiksi, että olisin ehtinyt kirjoittamaan blogia! No, en ehtinyt.

SATUNNAISIA AJATUKSIA YKSINMATKAILUSTA

Oivalsin, että tykkään tästä hitaasta tavasta tutustua kaupunkiin. Näen enemmän, havainnoin enemmän. Ehdin kuvata ja ajatella. Teen istumatyötä, joten senkin puolesta tuntui kivalle olla liikkeessä. Ensimmäisenä päivänä etenin liian nopeasti, mutta toisena päivänä osasin jo paremmin hidastella ja poukkoilla.

En pelännyt kertaakaan. Tai siis jos ei lasketa sitä kiipeämistä kirkontorniin. En tuntenut itseäni kertaakaan yksinäiseksi.

Tein vain itselleni mieluisia asioita, minkä takia podin vain yhdestä asiasta epämukavuusoloa ja ahdistusta. Tämä epämukavuus tuli selfieistä. Olen niin ankea ottamaan itsestäni kuvia, mutta ihan tietoisesti harjoittelin sitä. Ja tunsin oloni koko ajan tyhmäksi. Muutaman kerran joku turisti tarjoutui ottamaan minusta kuvaa, mutta minä pölvästi kieltäydyin! Miksi?





Ruokailuja jänskäsin etukäteen, mutta en jaksanut käydä kertaakaan illallisella. Löysin kerran kivan kahvilan ja söin kolme pientä smørrebrödiä. Nautiskelin niistä ja tunnelmasta reilun tunnin verran. Olkoon se myöhäinen lounas minun kokemukseni yksinäisestä ravintolaruokailusta. Muuten olin niin kiireinen katujen tallaaja, että koko syöminen meinasi unohtua.

MATKAILENKO YKSIN MYÖS JATKOSSA?

Kyllä, haluan lähteä uudelleen yksinmatkalle! Ehkä tämä voisi olla jokavuotinen, keväinen perinne? Jo tämä yksi viikonloppu piristi minua ihan hirveän paljon. Yllätyin, miten paljon tykkään olla yksin. Ehkä elämäntilanne oli tässä myös ratkaiseva tekijä, en tiedä olisinko aiempina vuosina kaivannut näin tosissani yksinoloa.

Ja miten ihanaa oli palata kotiin, kun mies oli lasten kanssa vastassa. Lapset hyppäsivät kaulaani ja alkoivat välittömästi sen jälkeen kinastelemaan, kumpi saisi kuljettaa neljällä pyörällä kulkevaa cabinlaukkuani. On ne mussukoita.

Mies oli järjestänyt pienet äitienpäiväjuhlinnat kotiin, vaikka kello olikin aika paljon. Pöydässä odotti kukkia ja kakku, sekä noin kymmenen Tyttären taiteilemaa äitienpäiväkorttia. Olin kotona, olin onnellinen.



Viimeiseksi haluaisin kiittää ihan hurjasti tsempeistä, te kaikki minua opastaneet yksinmatkaajat. Ilman teidän kokemuksia ja kannustusta matkallelähtö olisi varmasti venynyt pitemmälle ja ehkä unohtunut kokonaan. Kaunis, nöyrä kiitos, sillä tämä matka teki minulle hyvää!

Nämä voisi kiinnostaa Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Ensimmäistä kertaa yksin matkoille?
Lomalla ilman lapsia - parisuhdematka Ateenaan
Kööpenhaminan kolme erilaista näköalapaikkaa

tai blogikavereilta:
Kööpenhamina-opas // Muru Mou
Ensikertalaisen Dublin // Toisiin maisemiin - kokemuksia yksinmatkustamisesta
Yksin matkalla - niin ihanaa, niin kamalaa // Kerran poistuin Kotoa

Kuulostaako nämä ajatukset tutuilta? Mitkä ovat sinun tarpeesi tai toiveesi yksinmatkalle? Vai onko se juttusi ollenkaan?

LUE KOKO POSTAUS »