Havaintoja Ukrainasta ja Kiovasta

Jo lentokenttäbussissa huomattiin, että nyt ollaan tultu Itä-Eurooppaan. Ja siis mielenkiintoiseen maahan. Valtavan suuret ja ränsistyneet kerrostalokompleksit tien vierustoilla on muistakin maista hyvin tuttuja, mutta näissä oli kontrastina upeat muraalit sivuissa. Matkalla nähtiin enemmän Ladoja kuin Venäjällä. Metroasemien nurkkia ja lähiöiden ytimiä koristi Mäkkärien ja KFC:n mainoskyltit. Pikaruokaa täältä ainakin saisi. Kiovaa lähestyessä meitä tervehti suuret muistutukset menneistä Euroviisuista ja jalkapallon EM-kisoista. 

Tie oli paikoittain niin muhkurainen, että pompimme bussin takaosassa ilmaan. Bussi oli kallis - se maksoi melkein 3 euroa. Mutta sentään siihen hintaan sai ilmaisen wifin. Tulimme huomaamaan, että wifistä ei tule Kiovassa pulaa. Se löytyy melkein mistä vain, usein vielä ilman salasanaa. Metroasemat, kahvilat, ravintolat, julkiset tilat... wifi on!

Kahvikojut ja kahvilat ovat niin yleisiä, ettei reissussa tarvitse pelätä jäävänsä ilman kofeiinia. Kahvi on halpaa ja erittäin hyvää. Suodatinkahvia tosin ei löydy mistään, vaan kaikki kahvit jauhetaan pavuista kahvikoneessa. Jopa niissä halvimmissa katukojuissa. Kahvinjuojan unelmamaa! Aroma Kava näytti olevan yleisin ketju mutta yhtään Starbucksia ei näkynyt - eikä tullut ikävä.

Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta englantia osaa harva. Edes turisteille suunnatuissa ravintoloissa tai myyntipisteissä ei osattu englantia, mutta elekielellä pärjättiin. Metroasemat on onneksi kyltitetty myös englanniksi, mutta monessa paikassa saa tulkita pelkästään kyrillisiä kirjaimia. Oikeastaan se tuntuu ihan tervetulleelta seikkailulta - varsinkin kun lapsia ei ollut mukana.


Kaupat ovat auki ihmeen pitkään. Ja ällistyttävän paljon kauppoja ja ravintoloita, jotka lupaavat aukioloa kellon ympäri! Kiova never sleeps.




Julkinen liikenne on ihan törkeän halpaa, yksi metromatka maksaa alle 20 senttiä. Hieman hankalaa se vaan on, kun poletti pitää ostaa tiskiltä ja kerralla saa ostaa vain 2 polettia. Automaattia ei saatu toimimaan englanniksi eikä jaksettu selvittää metrokortin salaisuuksia. Poleteilla pärjättiin. Koe myös Kiovan julmetun syvät metrotunnelit esimerkiksi Arsenal'nan asemalla.

Myös Uberin käyttäminen on tiheän wifi-verkon takia helppoa, eikä maksa "mitään". Matka kaupungin toiselta laidalta Äiti Synnynmaan patsaalta Itsenäisyyden Aukiolle (6km) maksoi 1,5 euroa ja hotellilta lentokentälle alle kympin. Sitten toisaalta taas, kukaan ei tuntunut käyttävän turvavyötä. Olisi kannattanut; paluumatkalla lentokentälle kohdattiin lähietäisyydeltä kuolonkolarin uhri.

Siinä missä Romaniassa katukoirat loistivat poissaolollaan, oli Ukrainassa kulkukoiria enemmän kuin mitä olen missään nähnyt. Koirista selvästikin pidettiin, sillä harvoin koirat näyttivät huonokuntoisilta. Raavaat miehet saattoivat rapsutella sessuja. Hirvittäviä tilanteita tuli eteen, kun pikkuiset koiranpennut meinasivat juosta autojen alle.

Varmaan arvasitkin jo, että ravintoloissa oli niin edullista, ettei hintoja tarvinnut katsella fiinimmässäkään ruokapaikassa. Kahden hengen tukeva illallinen juomineen, alkupaloineen ja pääruokineen maksoi helposti rutkasti alle 20 euroa tippeineen. Ravintolat olivat viihtyisiä ja siistejä, mutta välillä sopivaa ravintolaa sai etsiä kaupungilla pitemmän matkaa - jos siis halusi muuta kuin pikaruokaa. Jälkiruoaksi napattiin jätskikojusta mustaa pehmistä. Kaikki ukrainalaiset maut eivät minulle maistu, mutta löysin silti herkullista vatsantäytettä.

Roshen on huippuhyvä karkkikauppa jonka näyteikkunat ovat hauskoja. Länsimaalaisia ostoskeskuksia oli useita, mutta metrotunnelit ja isojen teiden alikulkutunnelit olivat täynnä Itä-Eurooppalaisia myymälöitä. Hauska ostari oli myös Metrograd: suuri ja sokkeloinen maanalainen ostari.




Joka puolella riitti katseltavaa. Kirkkojen ja kappeleiden kultaisia kupoleita, vanhoja merkkejä neuvostoajoista, ränsistynyttä ulkopintaa mutta oivaltavaa katutaidetta, leikkisyyttäkin. Mahtipontiset nähtävyydet näkyvät kauaksi ja nähtävää ylipäänsä on paljon.



Oltiin ihan tyytyväisiä, ettei meillä ollut lapsia mukana. Isompien lasten kanssa olisi varmasti pärjännytkin (Landskape Alley oli ihana!), mutta rattaiden kanssa olisi ollut varmasti tuskaa mukulakivien, metrokuilujen hissittömyyden ja muiden epäselvien liikennejärjestelyjen kanssa. Nautiskeltiin täysin rinnoin kahdenkeskisestä ajasta ilman lapsia.

Taisit huomata, että viehätyin Ukrainasta. Mä olen ihan selkeästi Itä-Euroopan tyttöjä.

Mitä luulet, tykkäisitkö sinä Kiovasta?

Seuraa Lähinnä Kauempana -blogin reissumeininkiä myös Facebookissa, 

Instagramissa ja löytyvätpä tarinat myös Blogit.fi'stä!