Paras näköalapaikka Ateenaan - Lycabettus

Karattiin syyskuussa miehen kanssa kahdestaan Ateenaan ja jätettiin lapset kotiin isovanhempien hoiviin. Kotona Helsingissä oli jo reippaasti syksyn tuntua, kun taas Ateenassa porotti helteinen aurinko. Lämpötila nousi helposti 30-asteen yläpuolelle ja pilvenhattarat taivaalla oli harvinaisuus. Siinä paahteessa saikin helposti hien pintaan, kun kiivettiin Lycabettus-kukkulalle katselemaan kaupunkimaisemia.

Edit. Karoliina from Karoliina -blogista korjasi, että kyseessä on Likavitos-kukkula. Englanniksi kukkula on Mount Lycabettus ja siksi tuo kirjoitusasu jäi itsellenikin käyttöön. Kiitos, Karoliina huomiosta!

Meillä oli julkisen liikenteen vuorokausilippu ja kipaistiin kaupungilta metrolla niin lähelle kuin päästiin. Noustiin Evangelismos-metroasemalta ylös ja kiivettiin värikkäitä rappusia Kolonakin kaupunginosaa ylöspäin. Pikku krempoista johtuen ei voitu patikoida Lycabettuksen huipulle saakka, vaan suunnattiin kohti funikulaaria.

Kreikkalaiseen tapaan reitiltä oli jätetty opaskyltit laittamatta. Funikulaarin sijainnin olisi pitänyt olla meillä tarkkaan tiedossa, sillä me jouduttiin muutama kortteli kiertämään ihan turhaan hissiä etsiessä. Helteisenä päivänä se kiipeäminen ei ihan pelkästään hupia ollut. Joten jos haluat moottorikyydin Lycabettukseen, se sisäänkäynti löytyy Aristippoun ja Ploutarchoun kulmasta.

Kun lopulta päästiin funikulaariin, oli se melkoinen pettymys. Kuljetusvaunut kulkivat vuoren sisään tehtyä tunnelia pitkin. Vaunuja oli kaksi (toinen lähti ylhäältä ja toinen alhaalta) ja lähtöjä oli vain puolen tunnin välein - tosin aamukahteen saakka. Meno-paluu maksoi muistaakseni 7 euroa ja matka kesti muutaman minuutin. Pimeään seinään heijastettiin vain jotain sanoja, joten elämykset oli melko vähissä. No, ainakin ylös huipulle päästiin ilman sen enempää uurastamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut kivuta jyrkkää serpentiinipolkua pitkin, mikä näkyy yläkuvissakin.

Nousemista Lycabettukselle lasten kanssa kannattaa etukäteen harkita tarkkaan, joskin lapset usein yllättävät kiipeämisinnokkuudellaan. Ehkä sopiva tauotus ja hyvät matkaeväät voisivat tehdä matkasta pienillekin lapsillekin hauskan eikä liian raskaan. (Pssst. Kolonakissa oli monta herkkukauppaa matkan varrella)

Portaita noustiin pitkään ja hartaasti pitkin Kolonakin katuja

Funikulaarin sisäänkäynti löytyi lähes pusikon keskeltä.

Ylhäällä kukkulalla on Agios Georgios -kappeli, joka oli itsessään todella kaunis. Kappelin ympärillä oli laaja rakennelma, joka sisälsi useita ravintoloita, mutta myös kaikille avoimia näköalatasanteita. Hieman kauempana oli myös amfiteatteri, jossa on usein konsertteja ja kesäteatteri, mutta siellä ei ehditty käymään tällä reissulla.

Paras näköalatasanne oli aivan ylhäällä, suoraan kappelin sisäänkäynnin edessä. Kun oltiin aikamme huokailtu upeita näkymiä polttavan Ateenan auringon alla, ostettiin kylmälaukkumyyjiltä jääkylmät oluet ja istahdettiin levikkeen reunalle nautiskelemaan.

Kappeli on suosittu hääkirkko ja nytkin siellä oli suuret häävalmistelut meneillään. Eikä aikaakaan, kun häävieraita juhlapukuineen saapui hitaaseen tehtiin paikalle. Me tarkkailimme omassa hiljaisuudessamme kappelin häätohinaa ja turistien sekamelskaa.

Saatiin hieman draamaa, kun kylmälaukkumyyjän lisäksi paikalle kurvasi toinenkin myyjä ja pisti kilpailevan kioskin pystyyn. Seurasimme huvittuneina kahden kauppiaan kilpailua asiakkaista ja välillä napakkaakin huutelua toisilleen. Molemmilla oli täysin sama konsepti: kylmälaukuista olutta ja muita virvokkeita sekä pari pöydällistä turistirihkamaa. Kilpailu asiakkaista oli suorastaan koomista.

Suosittelisin nousemaan Lycabettukselle hyvissä ennen auringonlaskua ja varaamaan ylös paljon aikaa. Jos budjetti antaa periksi, voi myös aterioida upeat maisemat tarjoavassa ravintolassa. Me oltiin kukkulalla niin paljon ennen päivän pimenemistä, joten se komeus jäi tällä kertaa näkemättä.

Acropolikseltakin on tietenkin upeat maisemat, mutta voiko olla parempaa kuin se, missä näkee myös Acropoliksen?