Lautalle on ruuhkaa. Madellaan hiljaa autojonossa, kun takapenkkiläiselle iskee pissahätä. Eipä hätää, ehditään hyvin käymään puskapissillä ja hypätä takaisin auton kyytiin. Jono liikkuu niin hitaasti, monella kaistalla. Vihdoin ajetaan kassakioskien läpi ja maksetaan reilu 12 euroa lossista. Hinta sisältää myös paluumatkan.
Monta lossia vetää vain parinsadan metrin levyistä ylitystä. Vaikka autoja on paljon, pian mekin päästään ajamaan lossin kyytiin. Kyytiin tulee paljon myös kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Ylitys mantereen Klaipedasta Kuurinkynnään puolelle Smiltyneen kestää ehkä viisi minuuttia, ehditään pieni hetki haukata happea lossin laidalla.
Kynnään päätielle ei kuitenkaan muodostu jostain syystä ruuhkaa, vaan saatiin ajella omaan tahtiin. On jännittävää ajaa kynnäällä, jota on niin monta kertaa tutkinut kartasta. Tuo ohkainen kaistale Liettuan ja Kaliningradin välissä ja joka on ollut jo pitkään haavelistallani. Nyt se sitten toteutui. Täällä ollaan.
Välillä ajamme kuin vihreässä tunnelissa, sillä kapean tien molemmin puolin kasvaa vehreää metsää. Välillä näemme merta ja toisaalla valtavia dyynikumpareita. Suurimmaksi osaksi näkymä on kuitenkin metsäinen, joskin metsittyneet dyynit tunnistaa kyllä.
Juodkrantén kylä
Pysähdymme 16 kilometrin jälkeen Juodkrantén kylässä. Käytämme lapsia leikkitauolla ja jäätelöllä viehkeässä puutalon ravintolassa. Ravintolassa käy se klassinen: minun tilaamani olut tarjoillaan miehelleni ja minä saan hänen kahvinsa. Baltian matkalla näin kävi minulle usein - eikö täällä naiset juo kaljaa?
Juodkrantén kylä on niin idyllinen, että tekisi mieli jäädä jo tänne. Tunnelmallinen rantakatu ja veikeä luontopolku noitakukkulalla, jossa piipahdin myöhemmin minäkin ihmettelemässä outoja puuveistoksia.
Meidän matka jatkuu kuitenkin Neringan niemellä Nidaan saakka, ihan Kaliningradin rajan tuntumaan.
Nida sopii hyvin Kuurin kynnään tukikohdaksi
Meidän majoitus on Nidassa asuntoalueella, ison erillistalon yläkerrassa. Ilmaista parkkitilaa on reilusti ja riemastumme pihalla olevista hyvistä leikkipaikoista. Asunnoltamme on kävelymatka keskustaan ja lähellä on nähtävää, camping alue ja pari hiekkarantaa. Erinomaista!
Kylä on selkeästi kesäisin hyvin vireä. Kylän keskustasta löytyy kivoja ravintoloita terasseineen, leikkipaikkoja, baareja... ja näyttäisi olevan oikea sunnuntaipyöräilijöiden paratiisi! Kaduilta löytyi kauniita puutaloja, joita kulkiessamme ihailtiin. Nida on ihana, söpö, nätti.
Kuolleita ja harmaita hiekkadyynejä
Kävimme kuolemanlaaksossa, Death Valleyssä, joka on helposti saavutettavissa Nidasta vaikka ilman autoa. Jos ei jaksa patikoida, autolla pääsee melko pitkälle. Rihkamamyyjät möivät parkkiksella matkamuistoja ja kulahtaneita meripihkatuotteita. Death Valley oli silti oiva paikka käydä ihailemassa maisemia ja tiirailemassa Kaliningradin puolelle. (Jonne me ei siis aikomuksista huolimatta mentykään...)
Dyyneiltä löytyy portaita ja polkuja, jonka varrelle on sijoiteltu patsaita ja muistomerkkejä. Lapset juoksivat kilpaa alamäkeen hiekka pöllyten, uudestaan ja uudestaan. Ihastelimme hiekassa vipeltäviä ötököitä (hulvattomin oli joku pihtihäntäinen, labidura riparia) ja ihmettelimme hiekan määrää (myös jälkikäteen autossamme).
Vierailimme myös "harmailla dyyneillä" (Gray Dunes) eli ison kansallispuiston valtavilla hiekkakumpareilla, josta näkymä oli erityisen kaunis laguunin puolelle. Pysähtyminen olikin tarpeen, sillä otti voimille tarpoa melkein kilometri löysässä hiekassa, ylä- ja alamäissä. Merkityllä reitillä on pysyttävä, eikä mitään saa poimia ympäristöstä. Kun me aikuiset ihastelimme maisemia, lapset hyppivät alas näköalatornista. Onneksi muistimme ottaa vettä mukaan, päivä oli muutenkin kuuma.
Turisteja oli ajoittain aika paljon, mutta emme antaneet sen häiritä. Oli hauska huomata, että myös dyyneiltä olisi löytynyt leirintäalueita innokkaille telttailijoille. Niitä näytti löytyvän paljon pitkin Kuurinkynnästä, joten retkeilijöille tämä on erinomainen kohde!
Moni voi mieltää Kuurinkynnään luontokohteeksi, jonne ei tule lähdettyä lasten kanssa. Vakuutan kuitenkin, että Kuurinkynnäältä löytyy paljon lapsiperheitä kiinnostavia aktiviteetteja. Pitkin kynnästä on uimarantoja moneen makuun, kilometritolkulla. Voi löytää ruuhkaisen rannan palveluiden ääreltä tai sitten rauhallisen sopen ilman muita ihmisiä. Lähde vain etsimään!
Leikkipaikkoja löytyi jokaisesta kylästä ja kadut olisivat sopineet myös rattaiden kanssa kulkeville. Ja tokihan lapset ovat innoissaan maailman suurimmasta hiekkalaatikosta.
Ainoa virhe oli varata majoitus vain yhdeksi yöksi. Kuurinkynnäällä aika pysähtyy ja tekee mieli pysähtyä sen mukana. Vaikka päänähtävyydet kierrettiinkin, olisi tehnyt mieli jäädä vielä ajelehtimaan tähän omanlaatuiseen tunnelmaan. Ja vuokrata pyörät, hengailla raitilla, patikoida useampia luontopolkuja sekä kiivetä vielä kerran jollekin dyynille ja ehkä pulahtaa sen jälkeen jälleen mereen.
Muita tarinoita Kuurin kynnäältä:
Kuurinkynnäs // Wikipedia
Juodkranté ja Kuurinkynnäs Liettuassa // Kotona ja Kaupungilla
Kuurin kynnäs on nimi, joka kannattaa painaa mieleen // FIFTYFIFTY
Kuurinkynnäs, Kaliningrad // Reissuesa
Minulla oli tätä kirjoittaessa kauhea tuska, kun en oikein ollut varma tulisiko Kuurin kynnäs kirjoittaa yhteen vai erikseen. Vai Kuurinkynnäs, miten Wikipedia käyttää? Vai onko molemmat oikein? Kirjoitin ensin yhteen, mutta ennen julkaisua muuten ne erikseen, koska Koituskin teki niin. Mutta sitten julkaisun jälkeen korjasin kaikki takaisin yhteen kommenttien perusteella. Miten se sinun mielestä pitäisi kirjoittaa?
