Hiki valuu selkää pitkin, kun nousemme kahden perheen voimin satamasta kohti vanhaa San Juania. Sen värikkäät talot ottavat meidät heti vastaan avosylin, mutta paahtava helle tekee kävelemisestä tukalaa. Matka satamasta vanhaan kaupunkiin on kuorrutettu myymälöillä ja matkamuistokauppiailla.
***
Olemme siis Karibian risteilymme toisessa maakohteessa, Puerto Ricossa ja sen pääkaupungissa San Juanissa.
Söimme vielä aamupalaa, kun laivamme MSC Divina lipui San Juanin linnoitusten ohi. Se oli maagista! Tämä risteilyn kohde on siitä kiitollinen, että laivalta pääsee helposti kävelemään historialliseen San Juaniin. Näkemistä on paljon ilman järjestettyä retkeäkin tai isoja ponnisteluja.
Me oltiin luvattu (taas!) lapsille uimista rannalla, mutta ehkä San Juania ei kannata pitää rantakohteena. Parempia rantoja löytyy muualta. Mutta jos silti haluaa virkistäytyä meressä, löytyy tästä postauksesta vinkki ihan kelpoon rantaan.
Vaikka San Juanissa on paljon päiväristeilijöitä, tunnelma siellä on rauhallinen eikä ollenkaan ruuhkaisa. Ja kun värikkäille kujille antautuu, huomaa miten ihastuttava paikka vanha San Juan onkaan! Yhdessäkin päivässä saa nautiskeltua kaupungista, vaikkei nähtävyyksien perässä juoksisikaan.
Parhaimmillaan San Juan on juuri kiireettömässä vaeltelussa karkkitalojen välissä. Jostain syystä päässäni pyöri Pariisin Kevään laulu "Pikku-Huopalahden talot ovat kuin keksipakettejaa-aaa..." Niin suloisia talojen julkisivut ovat!
Jos tykkää näköalapaikoista, saa hyvän näköalan niin merelle kuin kaupungin kattojen ylle Castillo de San Cristóbal -linnoitukselta. Me ei maksettu pientä sisäänpääsyä, vaan ihasteltiin paikkoja vain ilmaisilta alueilta.
Voisin vaeltaa San Juanissa päiviä.
Jokaiselta seinältä löytyy jotain mielenkiintoisia yksityiskohtia ja nurkan takaa taas uutta. Kaduilla on yllättävän paljon katutaidetta, maalauksia ja mosaiikkia - vanhan San Juanin ulkopuolellakin.
Minulla oli ihan hirveä työ karsia kuvia tästä postauksesta. Mutta kun talot ja kadut ovat niin herkullisen värisiä tyylikkäine, pienine parvekkeineen ja istutuksineen. Lukuisat muraalit talojen päädyssä tai pienet, hauskat yksityiskohdat piilotettuna julkisivuihin.
Sitten kuitenkin kauniiden karkkitalojen lisäksi on myös hökkelikylää, pahasti rapistuneita rakennuksia. Varsinkin toisen linnoituksen, San Filipe del Morron, läheltä löytyy ränsistynyt kaupunginosa La Perla. Nämäkin talot ovat ilmeisesti olleet joskus värikkäitä, mutta värit näkyvät enää haaleana koska rappaukset ovat kärsineet kovia. Hökkelikylä sijaitsee upealla paikalla, joten lienee ajan kysymys, milloin joku grynderi pistää hökkelit maan tasalle ja perustaa paikalle loistohotellin.
Ei oltu yhtään varmoja, millainen ranta meitä lopulta odottaa. Pitäisikö meidän kävellä sieltä takaisin vanhaan kaupunkiin vai saisiko taksin? Onko siellä tarjolla mitään syötävää, kauppojakaan ei matkan varrelta löydetty. Reilun parin kilometrin matka rannalle tuntuu ainakin tuplat pitemmälle, kun mukana on 1,5- ja 4-vuotiaat sekä paahtava helle.
Kannatti kuitenkin lähteä vanhan San Juanin ulkopuolelle, sillä matkan aikana tapasimme ison leguaanin paistattelemassa päivää. Myös linnoitus näytti kauempaa katsottuna upealta!
Kun päästiin rannalle, huokaisin samaan aikaan sekä helpotuksesta että pettymyksestä. Löytämämme ranta (Playa El Escambrón) oli ihan kiva, mutta ollaan me oltu Karibialla kivemmissakin. Olin taas odottanut löytäväni valkoista hienoa hiekkaa. Mutta tällä rannalla oli isoja kiviröykkiöitä, joskin hiekkarantaa kivikkojen väleissä. Tunnelma oli rauhallinen, musiikki ei pauhannut eikä siellä ollut kaupustelijoita. Vaikka ihmisiä oli viettämässä rantapäivää, oli rannalla väljääkin.
Me saatiin pulikoida ihan omassa rauhassa, katsellen kaunista San Juania. Oikeastaan meille tuli todella hauska rantapäivä! Tyttärestä on tullut viime vuosien aikana kova vesipeto, eikä isotkaan aallot pelota (vaikka sietäisi vähän pelätä). Niinpä hänelle ilakoinnit meressä ovat päivän kohokohtia.
Pienempi taas kiljui paniikissa, vaikka yritettiin varovasti tutustuttaa suolaiseen, aaltoilevaan ja kohisevaan meriveteen. Sentään muutaman kerran uskaltautui veteen. Huokaus.
Rannalta palattiin taksilla (taksitolppa löytyy heti rannan tuntumasta) takaisin vanhaan keskustaan. Taksikuski pyysi 12 dollaria muutaman kilometrin matkasta eikä ottanut kuuleviin korviinsa meidän tinkimistä. Helato-jätskillä siitäkin selvittiin. Herkullista italialaistyyppistä jäätelöä ei vaan ehtinyt kunnolla syödä, kun se jo valui paahteessa käsille ja lasten vaatteille.
Alkoi olla hiljalleen aika palata takaisin laivaan.
***
San Juanissa on aikaa noin 8,5 tuntia. MSC Divina saapui laiturille klo 10 ja takaisin laivassa piti olla klo 18:30 mennessä. Koska satama oli ihan vanhan San Juanin kupeessa ja laivaan pääsee laiturilta, oli kiva kun sai omaan tahtiin palata takaisin. Me vielä paluumatkalla kierreltiin muutamia kauppoja, mutta valikoimassa oli enimmäkseen turistiroinaa ja minimekkoja.
Edit 21.8.2017: Jos olet risteilyllä San Juanissa, muista ottaa risteilykortin lisäksi mukaasi myös kuvallinen henkilötodistus! Ilman sitä ei periaatteessa pääse takaisin laivaan.
Illalla laivassa kannattaa valita kansipaikka tai parkkeerata parvekkeelle/ikkunan ääreen laivan lähtiessä San Juanin satamasta. Pimeässä illassa valaistu Old San Juan on henkeäsalpaavan kaunis mereltä katsottuna!
Minä tykkäisin San Juanista vaikka vähän pitemmänkin reissun ajan!
Karibian risteilymme muut tarinat:
- MSC Divina - kokemuksia toisesta Karibian risteilystämme
- Maho Beach - niitä lentokoneita on katsomassa muitakin...
- Bahama - hurja aallokko Paradise Islandilla ja kookoskin oli pahaa
- Kun sitä täydellistä paratiisirantaa ei löydykään - mutta jäät silti henkiin
Muita tarinoita San Juanista:
- Top 10 nähtävyydet San Juanissa // Kohteena Maailma
- Karibian risteilyllä - San Juan, Puerto Rico - kokemuksia saaresta // Nautiskelijan Maailma
- San Juan (Puerto Rico) // Wikipedia
