Meillä mieskin saa joskus hyviä ideoita. Tällä kertaa hän ehdotti, että tekisimme omilla pyörillä päiväretken Tallinnaan. Joo! Erittäin hyvä ajatus! Jos olisi vieläpä lämmin, mentäisiin rantalomalle jollekin uimarannalle.
Koska ei olla aamuvirkkuja, ei voida lähteä millään kovin aikaisella lähdöllä. Meille valikoitui Megastarin päiväristeily: 10:30 meno ja paluu Tallinnasta 19:30. Maissaoloaikaa jäisi siis 7 tuntia. Riittäisi meille! Pyörien kuljettaminen maksoi 5 euroa per suunta per pyörä eli kymmenen euroa meno-paluu. Lapset pyöränistuimissaan tietenkin maksutta.
Lähtöselvitys uudessa Länsiterminaali kakkosessa
Vasta retkiaamuna tuli mieleen, että moneltako pyörien kanssa pitääkään olla lähtöselvityksessä... Soittamalla selvisi, että ihan tuntia aiemmin ei tarvitse olla kuten autoilijoiden, mutta olisi hyvä ehtiä paikalle noin 45 minuuttia ennen laivan lähtöä. Ihan reippaasti saatiin polkea 10 kilometriä satamaan, että ehdittiin. Tosin jonoa oli sen verran, että ei olisi haitannut vaikka oltaisiin tultu myöhemminkin.
Laivaan meneminen pyörien kanssa ja laivasta poistuminen
Satamassa selvisi, että laiva on loppuunmyyty ja autojonot olivat sen pituisetkin. Mutta onneksi oltiin pyörillä, sain tehtyä jonottavien autojen välissä meidän lähtöselvityksen ja saimme pyöräillä autoletkan ohi jonon kärkeen - emmekä silti vieneet keneltäkään autoilijalta paikkaa. Pyörät parkkeerattiin seinän vierustalle pois rekkojen tieltä. Enää piti vain muistaa mihin pyörät jätettiin, että löydettäisiin ne sitten Tallinnassa.
Poistuminen laivasta tapahtui ihan ensimmäisten joukossa ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei tarvinnut tungeksia putkessa, vaan pääsimme heti portin auettua polkemaan tukka hulmuten kohti Tallinnan katuja.
Pyöräily Tallinnassa
Ennen lähtöä päätettiin, että mennäänkin suositun Pirita-rannan sijasta Koplin suuntaan ja Stroomin uimarannalle. Jos ei olisikaan uintikelit, jatkaisimme Stroomin sijasta vaikka läheiselle Rocca al Mare -ostoskeskukselle.
Poljettiin Kalamajan rantoja pitkin eteenpäin, ohi Lennusadaman ja kohti Koplia. Pysähdyttiin matkan varrella pienessä Arsenal-ostoskeskuksessa hakemassa lounaseväät ja jatkettiin matkaa. Poljettiin Sitsiin asti, kunnes käännyttiin rantaa kohti. Matkaa satamasta Stroomiin tuli noin 8 kilometriä maisemareitillä, suorempaankin pääsisi.
Stroomin uimaranta
Stroomin uimaranta tuli kasvuston takaa eteemme ja olipas se suuri ranta! Ihan ekaksi piti maiskauttaa jätskit kahvilan terassilla, vasta sitten päästiin uimaan. Meitä hemmoteltiin aurinkoisella ja lämpimällä ilmalla, joten uiminen sopi päivän ohjelmaan oikein mainiosti.
Stroomin ranta on todella pitkään hyvin matala, joten sopii erityisen hyvin pienille uimataidottomille lapsille. Meidän piirua vaille 2-vuotiaskin juoksi riemuissaan ympyrää lämpimässä rantavedessä.
Puolivälissä rantaa on muuten iso alue lasten leikkipaikkoja kaikenikäisille. Sieltä löytyy myös vessa ja jätskikioskeja.
Kalamajan Telliskiven alue
Kalamajassa oli kiva pyöräillä tunnelmallisten puutalojen reunustamilla kaduilla. Kello läheni juuri sopivasti päivällisaikaa, joten etsimme trendikkäältä Telliskiven alueelta ruokapaikan. Päädyimme Kivi Paber Käärid -ravintolaan, sillä muistelin lukeneeni jostain siitä kehuja. Ateriat vaikuttivat kuitenkin hieman oudoilta ja olivat melko hinnakkailta, mutta lopulta kuitenkin ihan maukkaita.
Selvisi, että ravintola on siis erikoistunut gluteenittomiin ruokiin. Heheh, ilmankos! No, eipä se gluteenittomuus tietenkään haittaa. Varsinkin kun itse ravintola oli muuten oikein viihtyisä. Löytyipä ravintolasta pieni leikkipaikkakin.
Kannattaako omalla pyörällä lähteä Tallinnaan asti?
Ehdottomasti kannattaa! Riippuu tietysti missä päin pääkaupunkia asuu tai onko mahdollisuus tuoda pyörät satamaan, tuleeko päivästä kuinka raskas. Meille tuli päivän aikana 20 kilometriä polkemista Tallinnassa, ihan rennolla tahdilla päivän aikana. Siihen päälle vielä 10 kilometriä satamaan ja takaisin kotiin. Yhteensä siis 40 kilometrin reissu.
Vaikka ollaan käyty monta kertaa Tallinnassa, ei olla koskaan vietetty aikaa rannalla ja tuttu Kalamajan alue puutaloineen näytti ihan toiselta satulan päältä katsottuna. Lapsetkin viihtyivät pyöränistuimissaan mukisematta koko reissun.
Kotiin saavuttiin vasta iltakymmenen jälkeen, jolloin pienin matkustaja oli istuimessaan jo unten mailla.
Oletko sinä pyöräillyt Tallinnassa? Voisitko tehdä sinne pyöräretken?
Muita Tallinna-kertomuksia:
Kaksi täysin päinvastaista kokemusta Megastarilla
Rotermannin kortteli on lempipaikkani Tallinnassa
Manna La Roosa - kun ravintola ei tarvitse lasten leikkipaikkaa
