Vasta, kun oltiin kuljettu jo pitkään Kiovan pimeitä katuja, ymmärsin. Tätä minulla on ollut ikävä! Kiireetöntä kuljeskelua öisessä, lämpimässä kaupungissa! Kädetkin kerrankin vapaina käsi-kädessä kävelemiseen.
Kun lapset on reissussa mukana, ollaan vain harvoin kovin pitkään pimeän aikaan ulkona. Meidän porukalta ei vaan pitkillä illallisilla istuminen onnistu, vaan yleensä
Kiovaan saavuimme sopivasti myöhään iltapäivällä, joten pakollisten säätämisten jälkeen päästiin kaupungille jo alkuillasta. Olihan se huomattavasti sujuvampaa, kun ei ollut yhtään nälkäkiukkuista lasta lahkeissa roikkumassa.
Auringon laskiessa istahdettiin Itsenäisyyden aukion (Maidan Nezaležnosti) terassille ihmeen edullisille olusille ja välipalasushille odottamaan pimeän tuloa.
Siinä me istuttiin. Avioparina. Välillä jutellen, Maidanin historiallisia tapahtumia selvitellen. Välillä hiljaa, omissa ajatuksissamme ja aukion valojen syttymistä seuraillen. Näitä hetkiä on harvoin saatavilla lapsiperhematkoilla.
Oluen rentouttamina voitiin taas jatkaa kiireetöntä matkaa.
Kahvia oli tietenkin tarjolla ympäri vuorokauden eikä kahvipaikkoja tarvinnut etsiä. Oltiinhan Ukrainassa. Kahvin voimin jaksettiinkin tallustaa Kiovan katuja vielä pitkään auringon laskettua. Meillä kun on se lapsiperheen vanhempien ammattitauti eli iltaisin väsyttää eikä bilettäminen käy mielessä.
Myöhäisillan kofeiinilla saatiin siirrettyä päivällinen oikeasti illallisaikaan. Eihän sitä ennen iltayhdeksää illalliselle voi mennä! Ja vain siitä riemusta, että oltiin sekä kahdestaan että edullisessa kaupungissa, tilattiin pöytä koreaksi. Eikä ainakaan pidetty kiirettä, vaikka saatiinkiin keskittyä vain omaan syömiseemme.
Tuli kuitenkin kotoisa olo, kun minä läikytin drinkin pöydälle.
Syyskuu oli hyvä ajankohta parisuhdematkalle: voi olla vielä hyvinkin lämmintä, terasseja oli katujen varsilla ja jäätelökioskit auki. Ja jäätelön sai napattua vaikka ennen ruokailua, eikä tarvinnut piilotella sitä lapsilta.
Kiova sopiikin erittäin hyvin yökävelyille, sillä siellä on paljon ravintoloita, kauppoja ja kioskeja auki peräti ympäri vuorokauden. Ei tunnettu kertaakaan oloamme turvattomaksi eikä kohdattu epämääräistä porukkaa. Saimme huolettomina kävellä ja vain nauttia tunnelmasta, ilman että pitäisi pitää kaksin käsin käsilaukusta kiinni. Lue: matkustustiedote Ukrainasta // Ulkoasiainministeriö
Mutta vaikka nautittiin myöhäisillan kahveista, drinkeistä ja illallisista, ei maltettu kuitenkaan venyttää illanviettoa pikkutunneille eikä meistä taida enää bilettämään olla. Yökerhovinkkejä meillä ei siis ole antaa.
Kiovan keskustassa on erityisen ihanaa viikonloppuisin, kun pääkatu Khreshatyk-bulevardi suljetaan liikenteeltä. Kadulla ja sen ympäristössä on esityksiä, kilpailuja, musiikki soi ja ihmiset käveleksivät keskellä valtaväylää kokoontuen välillä katsomaan show'ta. Katu on autoilta suljettuna Maidanilta Tsum-ostoskeskukseen saakka, reilun puolen kilometrin matkan.
Näin sen kuuluisikin mennä - muuallakin, edes viikonloppuisin. Kadut ihmisille eikä autoille! Meidän käynnin aikaan viikonloppu oli hyvin rauhallinen, mutta haluaisin nähdä saman kadun tunnelman myös kesäiltana. Voisin kuvitella, että säpinää olisi entistä enemmän.
Jouluvalot oli jo viritetty paikoilleen, mutta ne odottivat vielä pimeinä sesongin alkamista.
Tokihan me pimeän aikaan saatetaan olla liikkeellä perhematkaajinakin ja me aikuiset ainakin hereillä, on se kuitenkin ihan eri asia lapsettomalla reissulla.
Hetken mielijohteesta voikin käydä kotimatkalla vielä yksillä. Tai mennä sittenkin kiertotietä, sitä kivempaa reittiä, takaisin hotellille. Ei tarvitse miettiä, jaksavatko lapset kävellä ja pääseeköhän tuolta rattailla. Voi vaikka pysähtyä hassuttelemaan mosaiikkiflyygelin ääreen, kun lapset eivät möykkää väsymystään.
Ja hotellillakin voi rauhassa vain nautiskella ikkunasta näkyvää öistä kaupunkia, eikä tarvitse hötkyillä lasten iltapesujen ja nukahtamisten suhteen.
Kyllä se vaan tekee terää käydä miehen kanssa kahdestaan reissussa ja muistella, miten me matkustettiin ennen lapsia. Millaisia me ollaankaan matkustajina, kun valtaosa energiasta ei mene lasten perään katsomiseen? Mitä me halutaan tehdä?
Kuulostaako pohdinnat tutuilta? Millaisista asioista sinä nautit matkoilla?
Muut jutut Ukrainan matkalta:
- Havaintoja Kiovasta ja Ukrainasta
- Kiovan veikeä näköalapolku Landskape Alley
- Kiehtova Itä-Eurooppa
- Tshernobyl ja Pripyat - Kiovasta kadonneeseen maailmaan
